»Ja millä keinoin?»
»Keinoja on paljon», vastasi Varney, »ja etenkin sellaisia keinoja, millä Teidän asemassanne oleva valtiomies voi poistaa näyttämöltä henkilön, joka tunkeutuu Teidän yksityisasioihinne ja asettuu Teidän vaaralliseksi vastustajaksenne.»
»Älä puhu minulle sellaisesta valtiotaidosta, Varney», sanoi kreivi kiivaasti; »eikä siitä olisi tässä tapauksessa mitään hyötyäkään. Onhan hovissa paljon muitakin, jotka voivat tuntea Amyn; ja jos Tressilian jäisi pois, kutsuttaisiin kai heti hänen isänsä tai joku hänen ystävistään paikalle. Kiristä keksimiskykyäsi vielä tiukemmalle.»
»Armollinen herra, minä en tosiaankaan enää tiedä, mitä sanoa», vastasi Varney, »mutta jos minä olisin itse sellaisessa pulassa, ratsastaisin minä kiiruimman kaupalla Cumnorin linnaan ja pakoittaisin vaimoni suostumaan sellaisiin toimenpiteisiin, joita hänen turvallisuutensa ja minun menestykseni saattaisivat vaatia.»
»Varney», virkkoi Leicester, »minä en voi pakoittaa häntä sellaiseen hänen jaloa luonnettaan inhoittavaan tekoon, kuin mitä yhtyminen tähän halpamaiseen petokseen tietäisi — se olisi kurja palkka hänen suuresta rakkaudestaan.»
»Hyvä on, armollinen herra», virkkoi Varney, »Teidän korkeutenne on viisas ja kunniallinen mies ja sangen perehtynyt niihin korkeasti haaveenomaisiin arkailuihin, jotka ehkä vallitsevat Arkadiassa, kuten sisarenpoikanne Filip Sidney kirjoittaa. Minä olen Teidän halpa palvelijanne — tämän maailman mies ja onnellinen siitä, että minun tietoni sen koukuista ja keinoista ovat olleet sellaiset, ett'ei Teidän Korkeutenne ole halveksinut käyttää niitä joskus hyväkseen. Nyt pyytäisin minä kysyä, kumpaisenko puolella suuremmat edut ovat tässä hyvänonnen avioliitossa, armollisen rouvanko vai Teidän, ja kumpaisellako on enemmän syytä taipua toisen tahtoon ja pitää silmällä toisen toivomuksia, hyötyä ja turvallisuutta?»
»Minä sanon Sinulle, Varney», vastasi kreivi, »että hänen hyveensä ja kauneutensa eivät ainoastaan ole ansainneet kaikkea sitä, mitä minä olen saattanut hänelle antaa, vaan ovat myös sen korvanneet tuhansin kerroin yli määrän, sillä ei koskaan vielä ole suuruus laskeutunut verhoamaan olentoa, jolle luonto olisi suonut suuremmat mahdollisuudet sitä sulostuttamaan ja kaunistamaan.»
»On sangen hyvä, armollinen herra, että Te olette noin tyytyväinen valintaanne», virkkoi Varney, huulillaan tuo tavallinen ivahymynsä, jota ei edes kunnioitus kreiviä kohtaan voinut aina poistaa. — »Teillä tulee olemaan runsaasti aikaa kaikessa rauhassa nauttia niin miellyttävän ja ihanan olennon seurasta — heti kun olette istunut kylliksi kauvan Towerissa sovittaaksenne rikoksen, johon olette langennut pettämällä Elisabet Tudorin rakkauden. — Pienempää rangaistustahan ette luullakseni toivonekaan.»
»Ilkeä paholainen!» huudahti kreivi, »vieläkö Sinä pilkkaat minua onnettomuudessani? — Hoida asia, miten parhaaksi näet.»
»Jos puhutte tosissanne, armollinen herra», virkkoi Varney, »täytyy
Teidän heti paikalla ja nopeinta vauhtia lähteä Cumnoriin.»