»Minä puhelin tästä kysymyksestä mestari Holdforthin kanssa eileniltaisessa hartauskokouksessa», jatkoi Foster; »mutta hän sanoi, että Teidän oppinne on harhaanviepä, ja Teidän selityksenne tuomittava ja väärä.»
»Hän käy vielä tietämättömyyden kahleissa, poikani», vastasi Alasco, »aivan niin kuin polttaisi hän vielä tiiliä Egyptissä tai, paremmin sanoen, vaeltaisi Sinain korvessa. Teit pahoin, puhuessasi sellaiselle miehelle sellaisista asioista. Minä olen kuitenkin antava Sinulle todisteita, ja aivan ensi tilassa, sellaisia todisteita, joita ei tuo Sinun uppiniskainen mustatakkisi tule kumoamaan, sen takaan, vaikka hän taistelisikin minun kanssani niin kuin velhot taistelivat Moseksen kanssa kuningas Faraon edessä. Minä teen erään kokeen Sinun läsnä-ollessasi, poikani — niin, Sinun läsnä-ollessasi — ja Sinun silmäsi ovat näkevät totuuden.»
»Pysy aikomuksessasi, viisas mies», sanoi Varney, joka sillä hetkellä astui huoneeseen; »jos hän hylkääkin Sinun kielesi todistuksen, niin miten voi hän olla uskomatta omia silmiään?»
»Varney!» huudahti oppinut — »Varney palannut jo! Oletko Sinä —» hän pysähtyi äkkiä.
»Olenko minä toimittanut tehtäväni, aijoit kai kysyä», vastasi Varney. — »Olen!» — »Ja Sinä», jatkoi hän, osoittaen enemmän mielenkiintoa asiaan kuin ennen, »oletko Sinä puolestasi varma, ett'et kaatanut juomaan ainettasi et enempää etkä vähempää kuin oikean määrän?»
»Olen», virkkoi kullantekijä, »niin varma kuin yleensä saattaa olla niin tarkoista mitoista, koska ruumiin rakennekin on usein hyvin erilainen eri ihmisillä.»
»Sitten en pelkää mitään», sanoi Varney. »Sillä minä tiedän, ett'et Sinä astu askeltakaan lähemmäksi pirua kuin mitä Sinulle on maksettu. Sinut palkattiin synnyttämään sairautta, ja Sinusta olisi aivan liiallista tuhlausta tehdä murha samaan hintaan. Tulkaa, menkäämme kukin huoneeseemme. — Huomenna saamme nähdä seuraukset.»
»Mitä Sinä teit, saadaksesi hänet nauttimaan juoman?» kysyi Foster väristen.
»En mitään», vastasi Varney, »minä vain tuijotin häneen tuolla katseella, jolla hallitaan hulluja, naisia ja lapsia. Pyhän Luukkaan sairaalassa ne sanoivatkin minulla olevan oikean katseen pitämään niskoittelevia potilaita kurissa. Hoitajat siellä oikein onnittelivat minua sen takia; niin että minulla on leipä tiedossa, jos hovisuosioni kerran pettää.»
»Ja etkö Sinä pelkää annoksen olleen tosiaankin liian vahvan?» kysyi
Foster.