»Jos niin olisi asian laita», vastasi Varney, »niin sitä sikeämmin hän vain nukkuisi; mutta se pelko ei tule häiritsemään untani. Hyvää yötä, jalot herrat.»
Anton Foster huokasi raskaasti ja kohotti kätensä ja silmänsä taivasta kohti. Kullantekijä ilmoitti aikovansa jatkaa vielä suurimman osan yötä erästä hyvin tärkeätä tutkimusta, ja toiset erkanivat levolle mennäkseen.
V Luku.
Jumala kurjan kulkevaisen turvaksi
Ihmisten avusta jo toivon heitin.
Oo, ken nainen olis? — tuo hullu, kyynelöivä,
Tuo uskollinen, rakastava nainen?
Lempensä palkakseen vain ynseyttä saa,
Ja hyvyyttään ei kenkään, kenkään muista.
Rakkauden Toivioretki.
Kesä-illan aurinko oli mennyt mailleen, ja Janet palasi Cumnorin kartanoon, koska hänen pitempi viipymisensä varmaankin herättäisi huomiota ja etsimisiä tuossa epäluuloisessa talossa, ja kiiruhti huoneeseen, minne oli jättänyt emäntänsä. Hän tapasi kreivittären istumasta pöydän ääressä, ristikkäin lasketut käsivarret sillä leväten ja pää nojaten käsivarsiin. Janetin astuessa sisään ei hän katsahtanut ylös eikä hievahtanutkaan.
Uskollinen palvelijatar juoksi salaman nopeudella emäntänsä luo, puisteli häntä ja rukoili palavasti häntä nostamaan katseensa ja sanomaan, miksi hän oli noin murheissaan. Onneton kreivitär kohotti vihdoin päänsä, katsahti kamarineitoonsa aaveenomaisin silmin, posket tuhkanharmaina ja virkkoi: »Janet, minä join sen!»
»Jumalan kiitos!» huudahti Janet hätäisesti. — »Minä tarkoitan, Jumalan kiitos, ett'ei kysymyksessä ollut mitään pahempaa — juoma ei ole vahingoittava Teitä lainkaan — nouskaa ja karistakaa tuo raukeus jäsenistänne ja tuo epätoivo mielestänne.»
»Janet», huokasi kreivitär, »älä häiritse minua — jätä minut rauhaan — anna elämäni mennä hiljalleen menojaan — minä olen myrkytetty.»
»Ette Te ole, rakas rouva», vastasi tyttö innokkaana. — »Se, mitä joitte, ei voi Teitä vahingoittaa, sillä Te olitte sitä ennen nauttinut vastamyrkkyä, ja minä riensin ilmoittamaan, että paon tie on avoinna edessänne.»