»Olet oikeassa», virkkoi Leicester, jälleen käännähtäen vuoteellaan — »maa toivoo sitä. Minä olen saanut viestejä Saksan reformeratuilta kirkkokunnilta — Alankomaista — Sveitsistä, jotka kaikki esittelevät sitä asiaa koko Europan menestykselle ja onnelle tärkeänä. Ranska ei asetu vastustavalle kannalle — Skotlannin vallitseva puolue pitää sitä asemansa parhaana tukena — Espanja pelkää sitä, mutta ei voi sitä estääkään — ja kuitenkin tiedät Sinä, että koko ajatus on mahdoton.»
»Sitäpä minä en juuri tiedäkään, armollinen herra», vastasi Varney, »kreivitär voi pahoin.»
»Konna!» kiljaisi Leicester, hypähti kohoksi vuoteellaan ja kahmaisi käteensä miekan läheiseltä pöydältä, »käyvätkö Sinun ajatuksesi sitä tietä? — Et suinkaan Sinä aijo murhaa tehdä!»
»Kenenä tai minä Te minua pidätte, armollinen herra?» kysyi Varney ylpeän loukkaantuneesti kuin viaton mies, jota epäillään syyttömästi. »Minä en sanonut mitään sellaista, joka ansaitsisi niin kauhistavaa syytöstä kuin Te nyt kiivastuksissanne huuliltanne päästitte. Minä huomautin vain, että kreivitär on sairas. Ja niin rakastettava ja rakastettu kuin hän onkin, niin täytynee Teidän Korkeutenne kuitenkin kaikissa tapauksissa pitää häntä kuolevaisena olentona? Hän saattaa siis kuolla, ja Teidän Korkeutenne käsi voi siis vielä kerran tulla vapaaksi.»
»Pois! pois!» huusi Leicester; »älä puhu minulle enää sanaakaan siitä!»
»Hyvää yötä siis, armollinen herra», virkkoi Varney, näyttäen käsittäneen isäntänsä edellisen lauseen poistumiskäskyksi, mutta Leicesterin ääni katkaisi hänen aikeensa.
»Niin et Sinä pääse käsistäni, herra Narri», sanoi Leicester; »luulenpa ritarinarvon sekoittaneen järkesi. — Tunnusta puhuneesi mahdottomuuksista mahdollisuuksina.»
»Armollinen herra, kauvan eläköön Teidän kaunis kreivittärenne», vastasi Varney; »mutta ei Teidän rakkautenne enempää kuin minun hyvät toivomuksenikaan voi tehdä häntä kuolemattomaksi. Mutta suokoon Jumala hänen elävän kauvan ollakseen itse onnellinen ja tehdäkseen Teidät onnelliseksi! Siitä huolimatta voi Teistä minun nähdäkseni tulla Englannin kuningas.»
»Ei, mutta kuule, Varney, kyllä Sinä nyt olet aivan täyden hulluuden tilassa!» sanoi Leicester.
»Toivoisinpa olevani yhtä lähellä kelpo vapaaläänitystilaa kuin sitäkin!» vastasi Varney. »Olemmehan nähneet muissa maissa esiintyvän sivu-avioliittoja erisäätyisten henkilöiden kesken — eikä se estä miestä jälkeenpäin liittymästä toiseen, hänen arvolleen sopivampaan puolisoon.»