»Majesteetillenne!» ihmetteli Leicester; »mitä tarkoitat Sinä sillä puhuttelusanalla?»
»Se tuli aivan sattumalta suuhuni, armollinen herra; ja kuitenkin kuuluu se nyt niin luonnolliselta, etten voi sitä peruuttaa.»
»Oma ylennyksesi on kokonaan pannut pääsi pyörälle», virkkoi Leicester nauraen; »uusi kunnia on yhtä juovuttavaa kuin uusi viinikin.»
»Olkoon Teidän Korkeudellanne pian syytä puhua niin kokemuksesta», vastasi Varney; ja toivotettuaan isännälleen hyvää yötä poistui hän huoneesta.
XV Luku.
Tässä uhri — tässä ylväs pettäjä —
Kuin koirain ajamana peura kaatuu
Eteen metsämiehen — mi aulihina,
Häneltä eräpalkintoaan toivoin,
Tikarin retken Dianalle tarjoo
Kurkun nytkähtävän katkaisuksi.
Metsämies.
Meidän on nyt palaaminen Mervynin koppiin, onnettoman, levottomuuttaan ja epätietoisuuttaan vastaan taistelevan Leicesterin kreivittären huoneeseen tai oikeammin sanoen vankilaan. Hän ymmärsi kyllä, että päivän kaiken puuhan ja melskeen keskellä saattoi viipyä jonkun aikaa, ennenkuin hänen kirjeensä voi varmasti saapua Leicesterin käsiin, ja että vieläkin hiukan aikaa saattoi kulua ennenkuin tämä vapautui välttämättömistä velvollisuuksistaan Elisabetia kohtaan ja voi tulla katsomaan häntä tänne salakammioon. »Minä en saa odottaa häntä ennen kuin yöllä», ajatteli kreivitär, — »hän ei voi päästä kuninkaallisen vieraansa lähettyviltä, ei edes tullakseen minua tervehtimään. Minä tiedän, että hän tulisi ennemminkin jos suinkin voisi, mutta minä en nyt kuitenkaan odota häntä ennen yötä.» — Ja sittenkin odotti hän puolisoaan koko ajan; ja yrittäessään pakottaa itseään uskomaan aivan päinvastaista, herätti hänessä jokainen nopea astunta niiden monien satojen joukosta, jotka hän sinä päivänä kuuli, sen toivon, että nyt siellä Leicester kiiruhtaa rappuja ylös painamaan häntä rintaansa vasten.
Ruumiillinen rasitus, jota Amy oli saanut viime aikoina kestää, sekä mielen kiihoittuminen, joka oli luonnollista niin julmassa epätietoisuuden tilassa, alkoivat vähitellen ankarasti koskea hänen hermoihinsa, ja hän pelkäsi jo tulevansa kokonaan kykenemättömäksi säilyttämään tarpeellista tyyneyttä ja levollisuutta niissä kohtauksissa, jotka häntä ehkä odottivat. Mutta vaikka liian lempeä kasvatustapa olikin häntä suuresti vahingoittanut, oli Amyn tahdossa kuitenkin terästä ja tarmoa ja ruumiissa voimaa ja uhkeata terveyttä, seurauksena hänen osanotostaan isänsä metsästysretkiin. Hänellä oli siis käytettävänään melkoisia henkisiä ja ruumiillisia voimia, ja selvästi tajuten, kuinka suuressa määrässä hänen kohtalonsa ratkaisu saattoi riippua hänen omasta rauhallisesta esiintymisestään, rukoili hän hiljaisuudessa ruumiin kestävyyttä ja mielen lujuutta ja päätti samalla tarmokkaasti vastustaa kaikkia hermostuneisuuden puuskauksia, jotka voisivat niitä molempia heikontaa.
Mutta kun linnan iso kello, joka oli sijoitettu Caesarin torniin verrattain lähelle Mervynin tornia, alkoi paukahdella kuninkaallisen kulkueen saapumisen merkiksi, vihlaisi se niin tuskallisesti hänen levottomasta odotuksesta kiihoittunutta korvaansa, että hän oli vähällä päästää parahduksen jokaiselta tuon hellittämättömän soiton huumaavalta kumahdukselta.