Jokainen pitää henkilökohtaisen kiintymyksen merkeistä. Nigel tunsi todella sydäntänsä ahdistavan niinkuin halveksisi hän olosuhteittensa parantuessa alhaissäätyisten ystävien yksinkertaisia mukavuuksia ja kohteliaisuuksia, jotka olivat vielä äskettäin olleet suoranaisia suosionosoituksia. Kaikin mahdollisin vakuutuksin ja niin runsaalla maksulla, kuin suostuivat ottamaan vastaan, koetti hän lähtiessään lieventää heidän tunteittensa loukkaannusta, ja erosuutelo emännän viehkeiltä huulilta sinetitsi hänen anteeksiantonsa.
Richie Moniplies jättäytyi isännästään taamma, kysyäkseen voisiko John Christie tarpeen tullen auttaa kunnon skotlantilaista paluumatkalle omaan maahansa, ja varmistuttuaan Johnin auliudesta siinä suhteessa hän erotessaan lausui piankin muistuttavansa tätä lupauksestaan. "Sillä", hän sanoi, "jollei mylord ole kyllääntynyt tähän Lontoon elämään, tunnenpa erään, joka on, nimittäin minä itse, ja vakaasti olen päättänytkin nähdä jälleen Arthurin istuimen ennen kuin olen montakaan viikkoa vanhempi".
14. LUKU.
Richie tekee eron.
Richie Moniplies piti sanansa. Nuoren loordin asetuttua uuteen asuntoonsa hän paria kolmea päivää myöhemmin ilmestyi Nigelin eteen tämän valmistuessa pukeutumaan sitte kun oli noussut levolta paljoa myöhäisempänä hetkenä kuin oli ennemmin pitänyt tapanaan.
Katsoessaan saattolaiseensa huomasi Nigel hänen juhlallisilla kasvonpiirteillään yhä lisääntyvää synkkyyttä, joka ilmaisi joko yltynyttä mahtipontisuutta tai siihen lisäksi tullutta tyytymättömyyttä taikka molempiakin.
"Mitä nyt", kysyi hän, "mikä on hätänä tänä aamuna, Richie, kun kasvosi ovat käyneet tuollaisen hullunkurisen naamion kaltaisiksi, joka tuolla suihkuttaa vettä?" viitaten lakikoulun kirkkoon, jonka goottilainen rakennustyyli näkyi ikkunasta.
Richie väänsi päätänsä hieman oikealle niin kankeasti kuin olisi häntä niskanjäykistys vaivannut ja vastasi heti palaten entiseen asentoonsa: "Naamiosta nyt viisi — semmoisista asioista en tullut puhumaan."
"Ja mistä sinulla siis on puhuttavaa?" tiedusti hänen herransa, jonka olivat olosuhteet karaisseet sietämään melkoisen vapaata käyttäytymistä palvelijansa taholta.
"Mylord", alotti Richie, mutta pysähtyi köhimään ja kakistelemaan, ikäänkuin olisi hänen sanottavansa pyrkinyt tarttumaan kurkkuun.