»Kavaluuttako, kuninkaallinen majesteetti! Tässä vartioidussa linnassa!» huudahti Durward.
»Sinusta se näyttää mahdottomalta», sanoi kuningas, jota nuorukaisen suorapuheisuus ei näyttänyt loukanneen; »mutta on meidän historiassamme nähty, että kavaluus pääsee koiranreiänkin kautta sisään pujahtamaan. Kavaltamistako vartijat voisivat estää! Voi sinua hupsua poikaa! — Qvis custodiat ipsos custodes? — Kuka voi varjella itse henkivartijani kavaltamisesta?»
»Heidän skotlantilaiskunniansa», vastasi Durward rohkeasti.
»Oikein — aivan oikein — se sana oli minulle mieleen!» virkkoi kuningas iloisesti. »Skotlantilaiskunnia ei ole ikänä pettänyt, ja luottamukseni siihen onkin yhtä luja. Mutta kavaluus!» — Näin sanoen hän vaipui taas samaan synkkämielisyyteen, ja alkoi epätasaisilla askeleilla astua edestakaisin huoneessa. — »Se istuu vieressämme pitopöydässä, se pilkistää meidän viinimaljoistamme, se väijyy meidän neuvonantajiemme parrassa, meidän hoviherrojemme hymyilyssä, meidän hovinarriemme hupsussa naurunhohotuksessa — ja varsinkin se väijyy leppyvinänsä olevan vihamiehen ystävällisissä silmäniskuissa. Orleans'in Ludvig uskoi Burgundin Juhanaan — hän murhattiin Barbette-kadulla. Burgundin Juhana uskoi Orleans'in puolueeseen — hän sai surmansa Montereaun sillalla. — Minä en usko kehenkään — en kehenkään. — Kuules nyt — minä aion pitää tuota uhkarohkeaa kreiviä tarkasti silmällä, niin, ja tuota kirkkoylimystä myöskin, jota en liioin pidä luotettavana. Kun sanon: Écosse en avant! (Skotlanti, käy päälle!), niin ammu Crévecoeur samassa kuoliaaksi.»
»Onhan se minun velvollisuuteni», sanoi Qventin, »jos teidän henkenne, herra kuningas, joutuisi vaaraan.»
»Tietysti — en minä tarkoittanutkaan muuta», virkkoi kuningas. — »Mitä hyötyä minulla olisi tuon uhkarohkean soturin surmasta? — Niin, jos se olisi konnetable Saint-Paul!» — — Hän pysähtyi, ikäänkuin hänen mielestään liika sana olisi livahtanut hänen suustaan, mutta jatkoi sitten nauraen: »Pistihän minun oma lankonikin, Skotlannin Jaakko kuningas — sinun oma Jaakko kuninkaasi, Qventin — väkipuukon Douglas'in rintaan omassa kuninkaallisessa Skirling'in linnassaan, jonne kreivi oli tullut vieraskutsuihin.»
»Stirling'in linnassa», oikaisi Durward, »älkää pahaksi panko, herra kuningas. — Mutta siitä teosta ei ollut paljon hyvää.»
»Vai Stirlingkö on sen linnan nimi?» virkkoi kuningas, joka ei ollut kuulevinansa Qventin'in puheen loppupuolta. »No, olkoon sitten Stirling — nimi ei vaikuta asiaan. Mutta en minä aio mitään pahaa noille miehille — en yhtään mitään — siitä ei olisi minulle mitään hyötyä. Mutta kenties heidän aikomuksensa minua kohtaan eivät ole yhtä rehellisiä — minä turvaan sinun pyssyysi.»
»Kyllä minä olen valmis tottelemaan merkkiänne», sanoi Durward, »mutta kuitenkin — —»
»Sinä epäröit», sanoi kuningas. »Puhu vain suusi puhtaaksi — minä annan sinulle täyden luvan. Sinun kaltaisiltasi saattaa joskus saada sangen arvokkaita huomautuksia.»