'Voi, tulkitkaahan sitä parhain päin, sir — minä en missään
nimessä haluaisi itseäni hupeloksi ajateltavan.'
'Miksi sitte puhut kuten hupelo?' virkahti isäni.
'Voi hyväinen, eihän toki liene mitään hupsua siinä mitä sanoin — jokainen tietää, että te olette hyvin komea mies' (huulilla väikkyi hiukan hymyä), 'ollaksenne siinä ijässä' (päivänkoitto meni pilveen), 'joka ei vielä lähenekään vanhuutta, enkä totisesti tiedä, minkätähden ette menettelisi mielenne mukaan, jos teitä haluttaa. Tajuanhan minä olevani vain ajattelematon tyttönen, ja jos vakavampi kumppani voisi tehdä teidät onnellisemmaksi —'
Siinä tavassa, jolla isäni tarttui minua käteen, yhtyi mielipaha ja vakava hellyyskin, tuntuen minusta ankaralta moitteelta siitä, että leikittelin hänen tunteillaan.
'Julia', hän sanoi, 'minä siedän sinulta paljon häijyttelyä, syystä että katson sitä jossain määrin ansainneenikin, kun olen laiminlyönyt tarpeeksi huolellisesti valvoa kasvatustasi. Mutta en kuitenkaan soisi sinun päästävän sitä valloilleen näin arkaluontoisessa asiassa. Jollet pidä arvossa eloon jääneen vanhempasi tunteita häntä kohtaan, jonka olet menettänyt, niin pidä edes onnettomuuden vaatimuksia pyhinä, ja ota huomioosi, että pieninkin tuollaisen pilan vihjaus miss Bertramin kuuluviin tulleena saisi hänet heti jättämään nykyisen turvapaikkansa ja ilman suojelijaa lähtemään ulos maailmalle, jonka tylyyttä hän jo on kokenut.'
Mitä saatoin tähän sanoa, Matilda? Minä vain itkin sydämeni pohjasta, rukoilin anteeksi ja lupasin olla hyvä tyttö. Ja niinpä olen jälleen mitättömäksi tehty, sillä minä en voi kunnian tai hyväsydämisyyden nimessä kiusotella Lucy-parkaa sekaantumalla Hazlewoodin haasteluihin, vaikka Lucy niin vähän luottaakin minuun, enkä myöskään noin vakavan vetoamisen jälkeen toistamiseen hirviä härnätä isää arkaluontoisilla huomautuksilla. Polttelenhan vain pieniä paperitulloja ja nokisella päällä luonnostelen turkkilaispäitä nimikorteille — sainkin totta tosiaan syntymään oivallisen Hyder-Alin eilis-iltana — ja rimputtelen onnetonta klaveeriani tai alotan lukea vakavaa kirjaa loppupäästä alkuun päin.
Lopultakin alan aika lailla kiusaantua Brownin vaitiolosta. Jos hänelle olisi käynyt pakolliseksi poistua maasta, niin tokihan hän olisi edes kirjottanut minulle. Onko mahdollista, että isäni on voinut siepata hänen kirjeitään? Mutta ei — se olisi hänen kaikkia periaatteitaan vastaan — en luule, että hän avaisi minulle osotettua kirjettä tänä iltana estääkseen minua hyppäämästä ulos ikkunastani huomenna. — Millaisen puheentavan olenkaan antanut livahtaa kynästäni! Minä häpeäisin sellaista sinunkin edessäsi, Matilda, ja laskin leikkiä.
Mutta minun ei tarvitse lukea suureksikaan ansiokseni, että teen mitä minun tulee tehdä; tuo samainen mr. Vanbeest Brown ei suinkaan ole niin kovin kiihkeä rakastaja, että jouduttaisi hellyytensä esinettä moisiin harkitsemattomuuksiin. Hän antaa toiselle yllinkyllin aikaa punnita, se on myönnettävä. En kuitenkaan tahdo häntä kuulemattansa syyttää enkä sallia sydämeni epäillä sinulle niin usein ylistelemäni luonteen miehuullista lujuutta. Jos hän kykenisi epäröimään, pelkäämään, rahtuistakaan muuttumaan, niin vähänpä olisi minulla pahoteltavaa.
Ja miksi, sanonet, kun odotan moista vakaata ja vaihtumatonta lujuutta rakastajalta, miksi noin välitän siitä, mitä Hazlewood tekee tai kenelle hän huomaavaisuuttansa tarjoaa? Samaa kysyn itseltäni sataankin kertaan päivässä, ja saan vain sen ylen typerän vastauksen, ettei tee mieli olla syrjäytettynä, joskaan ei tahtoisi edistää varsinaista huikentelevaisuutta.
Kirjottelen tällaisia mitättömyyksiä, koska sanot niiden itseäsi huvittavan, ja ihmettelen kumminkin, mitä hauskaa niissä voipi olla. Muistan varasretkeilyillämme mielikuvituksen maailmaan sinun aina ihailleen suurta ja haaveellista — taruja ritareista, kääpiöistä, jättiläisistä ja hätään joutuneista impysistä, tietäjistä, näyistä, viittovista aaveista ja verisistä käsistä —, kun taasen minä miellyin yksityisen elämän mutkallisiin juoniin tai korkeintaan vain sen vertaiseen yliluonnollisuuteen kuin itämaalaisen haltian tai ystävällisen hengettären välitykseen kuuluu.