"Sen pitää kelvata, hra tuomari — sapperment!"
"Ja keneksi siis suvaitsettekaan nimittää itseänne tätänykyä", kysyi Glossin, "siksi asti vain kunnes toimitan joitakuita muita virkistämään muistianne siinä kohden, kuka olette tai ainakin olette ollut?"
"Kukako bin minä? — donner und blitzen! Minä bin Jans Hanson,
Cuxhavenista — mitäs minä mukamas bin?"
Glossin otti huoneessa olevasta kotelosta parin pikku taskupistooleja ja latasi ne julkisen huolellisesti. "Voitte vetäytyä poikkeen", hän huomautti kirjurilleen, "ja ottakaa miehet mukaanne, Scrow — mutta odotelkaa porstuassa kuulon kantamilla".
Kirjuri yritti tehdä isännälleen vastaväitteitä vaarallisesta antautumisesta noin hurjaluontoisen miehen kahdenkeskiseen seuraan, vaikka hän olikin kahlehdittu jäseniänsä hievauttelemattomaksi. Mutta Glossin kärsimättömästi viittasi hänet poistumaan.
Tuomari mitteli sitte pariin kertaan lattiaa, veti istuimensa vastapäätä vankia, voidakseen tuijottaa häntä suoraan kasvoihin, laski pistoolit eteensä valmiiksi ja sanoi jämeällä äänellä:
"Te olette Dirk Hatteraick Flushingista, niinhän?"
Vanki vaistomaisesti vilkaisi ovelle, kuin peljäten jonkun kuuntelevan. Glossin nousi, avasi oven, jotta vanki tuoliltaan sai varmuudekseen nähdä, ettei ketään ollut kuuluvilla, sulki sen sitten, istuutui jälleen ja kertasi kysymyksensä:
"Te olette Dirk Hatteraick, entiseen aikaan 'Jungfrauw Haagenslaapen'in kapteeni, ettekö olekin?"
"Tuhannen jeeveliä! — ja jos sen tiedätte, niin miksi kysytte?" vastasi vanki.