"Siksi että minua kummastuttaa nähdä teidät viho viimeisessä paikassa, missä saisitte olla, jos turvallisuudestanne piittaatte", huomautti Glossin kylmäkiskoisesti.
"Jeeveli! Yksikään ei piittaa turvallisuudestaan, joka minulle tuolla tavoin puhuu!"
"Mitä? Aseettomana ja raudoissa — eivät suuret sanat suuta halkaise, kapteeni!" vastasi Glossin ivallisesti. "Mutta pöyhkeily ei auta, kapteeni — tuskin te tästä maasta pääsette tekemättä selvää pikku tapauksesta, joka aikoinaan sattui Warrochin kärjessä."
Hatteraickin katsanto synkkeni yöksi.
"Minulla puolestani", pitkitti Glossin, "minulla ei ole mitään erityistä halua panna lujalle vanhaa tuttavaa — mutta minun täytyy tehdä velvollisuuteni — lähetän teidät jo tänä päivänä parivaljakolla Edinburghiin".
"Potz donner! ettehän toki sitä tehne?" sanoi Hatteraick hiljaisemmin ja nöyremmin. "Tehän saitte puolen lastillisen arvon Vanbeest ja Vanbruggenin maksettavaksi asetettuina vekseleinä."
"Siitä on niin pitkä aika, kapteeni Hatteraick", vastasi Glossin suurellisesti, "etten tosiaankaan muista, mitä korvausta sain vaivastani".
"Vaivastanne? Vaitiolostanne, tarkotatte."
"Se oli tavallinen liikeasia", selitteli Glossin, "ja minä olen joku aika takaperin peräytynyt liikealalta".
"Vai niin, mutta semmoinen on minulla käsitys, että minä voisin saada teidät tekemään käännöksen toistamiseen, ja jälleen koettamaan entistä tolaa", vastasi Dirk Hatteraick. "Katsokaas, mies, jeeveli minut korjatkoon, mutta olin kuin olinkin aikeissa pistäytyä pakeillenne ja kertoa jotakin teihin kuuluvaa."