"Miten tulitte antaneeksi pojan livistää?"
"Kas, fluch und blitzen, eihän hän minun hoidokkini ollut. Luutnantti Brown antoi hänet serkulleen, joka on middelburghilaisessa Vanbeest ja Vanbruggenin kauppahuoneessa, ja lateli tälle jotakin tarinaa pojan joutumisesta hänen hoteisiinsa maahaijien kanssa sattuneessa ottelussa — antoi käskyläispojaksi. Minäkö olisin antanut hänen livistää! — kyllä olisi minun puolestani kakara saanut lankun päästä mereen hypätä."
"No, käskyläispojaksiko hänet kasvatettiin?"
"Nein, nein; nulikka luikersi vanhan miehen sydämeen. Tämä antoi hänelle oman nimensä, kasvatti konttorissaan ja sitte lähetti Intiaan — luulenpa, että ukko olisi toimittanut hänet takaisin tänne, mutta hänen veljenpoikansa huomautteli hänelle, että vapaakauppa menisi pitkäksi aikaa umpeen, jos junkkari palaisi Skotlantiin."
"Luuletteko tuon pahuksen nyt paljoakaan tietävän alkuperästään?"
"Jeeveli!" vastasi Hatteraick, "mistä minä osaisin sanoa, mitä hän nyt tietää? Mutta kauvan hän muisti jotakin siitä. Kymmenvuotiaana pahaisena hän viekotteli toisen itsensä kaltaisen englantilaisen äpärän mukanaan varastamaan lokerttini veneen — palatakseen omaan maahansa, kuten hän sitä nimitti — horna hänet nielköön! Ennen kuin ne saavutimme, olivat jo saaneet veneen ulos kanavasta Deurloon kohdalle saakka — vene olisi voinut hukkua."
"Soisinpa sydämeni pohjasta, että se olisi sen tehnyt — poika mukanaan!" huudahti Glossin.
"No, olin itsekin niin suutuksissani, sapperment! että tyrkkäsin hänet laidan yli — mutta lempo hänet periköön — tuo hullunkurinen pikku häijyläinen ui kuin hanhi. Annoinpa hänen uidakin alukseni perässä penikulman matkan, opettaakseni hänelle tapoja, ja sitte korjasin laivaan, kun hän alkoi upota. Istu ja pala, kyllä hän nyt sillilammikon yli tultuaan koituu teille aika kiusaksi! Jo tuon korkuisena oli hänellä ukkosen ja salaman sisu."
"Miten hän Intiasta takaisin pääsi?"
"Kas, mistä minä tiedän? Sikäläinen kauppahuone kellahti, ja se luullakseni huojutteli meitä Middelburghissa. Lähettivät siis minut jälleen katsomaan, mitä olisi tehtävissä vanhojen tuttavieni keskuudessa täällä — sillä me katsoimme vanhat jutut päättyneiksi ja unohtuneiksi. Olinpa siten saanut sievät kaupat vauhtiin kahdella matkalla, mutta tuo typerä hunsvotti lurjus Brown on kai taas mättänyt hommat myttyyn, toimittamalla itsensä everstimiehen kuulanruuaksi."