"Hem! hem! Otin vapauden pistäytyä tavottamaan miss Bertramia, eversti
Mannering, eräällä toimitettavalla asialla."
"Jos se voidaan ilmottaa mr. Mac-Morlanille, hänen asiamiehelleen, sir, niin luulen sen olevan miss Bertramille mieluisempaa."
"Suokaa anteeksi, eversti Mannering", sanoi Glossin, surkealla yrityksellä tapaillen kepeätä esiintymistä, "te olette maailmanmies — onhan joitakuita tapauksia, joissa on kaikille asianosaisille viisainta olla välittäjättömissä väleissä".
"Silloin", vastasi Mannering torjuvasti, "jos mr. Glossin ottaa vaivakseen mainita asiansa kirjeellisesti, takaan minä, että miss Bertram omistaa sille merkityksen mukaista huomiota".
"Kyllähän", änkkäili Glossin; "mutta on tapauksia, joissa viva voce[38] neuvottelu — hem! Minä huomaan — minä tiedän — eversti Mannering on omaksunut joitakin ennakkoluuloja, jotka kenties saattavat käyntini näyttämään tunkeutumiselta; mutta minä alistan hänen terveen järkensä ratkaistavaksi, sopiiko hänen sulkea minut puhuttelusta, tietämättä käyntini tarkotusta tai kykenemättä punnitsemaan sen merkitystä nuorelle naiselle, jota hän suojeluksellaan kunnioittaa."
"Tosiaan, sir, minulla ei ole vähintäkään aikomusta tehdä siten", vastasi eversti. "Kuulustan asiasta miss Bertramin mieltä ja ilmotan mr. Glossinille, jos hänellä on aikaa odottaa vastausta." Niin sanoen hän poistui huoneesta.
Glossin oli kaiken aikaa seisonut keskilattialla. Eversti Mannering ei ollut pienimmälläkään vihjauksella kehottanut häntä istuutumaan ja oli itsekin jäänyt seisomaan heidän lyhyen puhelunsa ajaksi. Mutta hänen lähdettyään Glossin tarttui tuoliin ja heittäysi istumaan puoleksi hämillään, puoleksi julkeana. Hänestä tuntui toisten äänettömyys kiusalliselta ja painostavalta, joten hän päätti sen keskeyttää.
"Kaunis päivä, mr. Sampson."
Koulumestari vastasi jotakin myöntävän röhkäyksen ja vihaisen ärähdyksen väliltä.
"Ette koskaan poikkea katsomaan vanhaa tuttavaanne Ellangowanin tilalle, mr. Sampson. Enimmät entiset oleilijat tapaisitte siellä vielä paikoillaan. Kunnioitan entistä sukua liian suuresti, häiritäkseni vanhoja asujamia parannustenkaan verukkeella. Sitä paitsi se ei ole minun tapojani — en pidä sellaisesta — luullakseni, mr. Sampson, raamattukin erityisesti tuomitsee ne, jotka sortavat köyhiä ja siirtelevät rajapyykkejä."