"Tai jotka riistävät orvoilta leivän", lisäsi koulumestari. "Anathema, maranatha!" Hän nousi, nosti silmäilemänsä kaksitaitteisen niteen olalleen, teki käännöksen oikeaan ja marssi huoneesta krenatierin askelin.
Vähääkään hämmentymättä, tai ainakaan katsomatta tarpeelliseksi nolostumistansa näyttää, kääntyi mr. Glossin nuoreen Hazlewoodiin, joka näköjään uutterasti lueskeli sanomalehteä. "Mitään uutisia, sir?"
Hazlewood kohotti katseensa, silmäsi häntä ja työnsi lehden häntä kohti kuin vieraalle kahvilassa, nousi sitte ja oli lähtemäisillään huoneesta.
"Suokaa anteeksi, mr. Hazlewood — mutta en voi olla onnittelematta teitä siitä, että noinkin vähällä pääsitte tuosta katalasta tapauksesta."
Tähän oli vastauksena jonkunlainen pään kallistus, niin vähäinen ja kankea kuin kuvitella voipi. Kuitenkin rohkaisi se lakimiestämme jatkamaan.
"Voin vakuuttaa teille, mr. Hazlewood, että harvat ihmiset ovat niin innokkaasti käyneet käsiksi siihen asiaan kuin minä olen tehnyt sekä yleisen edun tähden että erityisesti pitäen arvossa teidän sukuanne, jolla on siinä niin korkea panos. Niin perin korkea tosiaankin, että kun mr. Featherhead alkaa nyt käydä vanhaksi ja kun hänen viime halvauskohtauksensa jälkeen on puhuttu hänen ottavan Chiltern Hundredsin,[39] saattaisi kannattaa teidän katsastella ympärillenne. Minä puhun ystävänä, mr. Hazlewood, ja äänestysluettelon tuntijana; ja jos sitä yhdessä tarkastellessamme —"
"Suokaa anteeksi, sir, mutta minulla ei ole mitään suunnitelmia, joissa olisi hyötyä avustanne."
"Hoo, niin oikein — kenties teette parhaiten — onhan kylliksi aikaa, ja minua miellyttää nähdä nuoren herrasmiehen pystyvän varovaisuuteen. Mutta minähän puhuinkin haavastanne — luulenpa saaneeni vihiä siitä jutusta — luulen tosiaan — ja ellen minä sitä miekkosta toimita ansionsa mukaiseen rangaistukseen —"
"Anteeksi, sir, vielä kerran; mutta intonne käypi yli toivomusteni. Minulla on täydet takeet käsitykselleni, että vamma oli tapaturmainen — missään tapauksessa ei se ollut ennakolta suunniteltu. Kiittämättömyyttä ja harkittua petollisuutta vastaan, jos satutte havaitsemaan jonkun syypääksi niihin, osottautuu suuttumukseni yhtä kiivaaksi kuin omannekin."
Tämä oli Hazlewoodin vastaus.