"Toinen tyrkkäys", ajatteli Glossin; "minun täytyy koetella häntä sillä toisella nuotilla". — "Oikein, sir, sangen ylevästi sanottu! Minä en kiittämätöntä miestä armahtaisi sen enempää kuin koppeloa — ja urheilusta puhuessamme" (tällaisen keskustelun kääntämisen oli Glossin oppinut entiseltä isännältään), "näenpä teidän useasti kantavan pyssyä, ja toivon piankin jo pääsevänne jälleen metsälle. Huomaan teidän aina jättäytyvän omalle puolellenne Hazleshawin törmää. Toivoakseni, hyvä mr. Hazlewood, vain arvelematta tavotatte riistaanne Ellangowanin harjanteelle asti: se on mielestäni hiukan parempi asema noista kahdesta teirille, vaikka mainioitahan ne ovat kumpainenkin."
Kun tämä tarjous tuotti vain kylmäkiskoisen ja väkinäisen kumarruksen, oli Glossinin pakko vaieta, ja pian jälkeenpäin häntä hiukan huojensi eversti Manneringin tulo.
"Pelkään viivyttäneeni teitä jonkun aikaa, sir", sanoi hän Glossiniin kääntyen. "Olisin tahtonut taivuttaa miss Bertramia ottamaan teidät puheilleen, koska mielestäni hänen vastaväitteittensä tulisi väistyä silloin kun hänen olisi omakohtaisesti kuultava, mitä ilmotetaan hänelle tärkeäksi kuulla. Mutta huomaan äskeisten ja työläästi unohdettavien tapausten tehneen hänet niin peräti vastahakoiseksi kohtaamaan mr. Glossinia, että olisi julmaa sitä vaatia kiihkeämmin, ja hän on antanut minun toimekseni puolestaan ottaa vastaan hänen käskynsä tai esityksensä tai lyhyesti sanoen mitä hyvänsä mr. Glossin haluaa hänelle sanoa."
"Hem, hem! Olen pahoillani, sir — olen kovin pahoillani siitä, eversti Mannering, että miss Bertram olettaa — että mikään ennakkoluulo, sanalla sanoen — tai aatos, että mikään minun taholtani —"
"Sir", sanoi taipumaton eversti, "missä ei mitään syytöstä ole tehty, siinä ovat tarpeettomia puolustelut tai selitykset. Soveltuuko teidän ilmottaa minulle, miss Bertramin tilapäisenä holhoojana, ne seikat, joiden katsotte ansaitsevan hänen huomiotaan?"
"Erinomaisesti, eversti Mannering; hän ei voisi valita kunnioitettavampaa ystävää, eikä ketään, jonka kanssa erityisesti minä suuremmalla mielihyvällä puhelisin vilpittömästi."
"Olkaa hyvä ja käykää asiaan, sir, jos suvaitsette."
"Katsokaas, sir, ei ole niin helppo ihan yhtäkkiä — mutta mr.
Hazlewoodin ei ole tarvis poistua, — tarkotan niin sydämestäni miss
Bertramin parasta, että voisin toivoa koko maailman kuulevan minun
osuuteni neuvottelusta."
"Ystäväni mr. Charles Hazlewood ei luultavasti ole kiihkeä, mr. Glossin, kuuntelemaan syrjäisenä — ja nyt, hänen jätettyään meidät kahden kesken, sallikaa minun pyytää teitä olemaan lyhytpuheinen ja asiallinen sanottavassanne. Minä olen soturi, sir, jonkun verran kärsimätön muodoille ja johdannoille."
Niin sanoen hän suoristausi istuimellaan ja odotti mr. Glossinin sanomaa.