"Ja mikä", virkahti Brown venemiehelle, "on nimeltään tuo kaunis niemeke, joka loivine reunoineen ja metsämäkineen pistäytyy mereen tämän lahden oikeanpuolisena sivuna?"
"Warrochin kärki", vastasi nuorukainen.
"Ja tuo vanha linna, ystäväni, jonka alapuolella on ihan lähellä nykyaikainen rakennus? Se näyttää täältä katsoen hyvin jyhkeältä."
"Se on Vanhasija, sir, ja tuo Uussija alapuolella. Laskemme teidät sen kohdalle maihin, jos haluatte."
"Se on minulle parhaiten mieleen. Minun täytyy käydä noilla raunioilla ennen kuin jatkan matkaani."
"Niin, kummallinen vanha jäännös se on", puheli kalastaja; "ja tuo korkein torni on hyvänä maamerkkinä aina Ramsayhin Man-saarelle asti ja Ayrin niemelle. Sen seutuvilla on ennen vanhaan paljon tapeltu."
Brown olisi tiedustellut yksityiskohtaisemmin, mutta kalastaja harvoin on muinaistieteen harrastaja. Venemiehen paikallistiedot supistuivat tuohon ylimalkaiseen muistoon.
"Kuulen siitä lisää", sanoi Brown itsekseen, "jahka pääsen maihin".
Alus suuntasi kulkunsa viistämään ylänteen juuritse, jolla linna sijaitsi kallioisen asemansa korkeudesta jylhänä halliten allaan vielä kuohuvia aaltoja. "Luulenpa", huomautti peränpitäjä, "että pääsette tästä maihin yhtä kuivana kuin mistään. Tuossa paikassa ne muinaisina aikoina tapasivat pitää sotaveneitään, mutta sitä ei nykyisin käytetä, kun on niin vaivaloista tavarain kantaminen soukkia portaita ylös tai kallioiden yli. Joskus kuutamoöinä sentään olen sinnekin tavaroita vienyt."
He olivat hänen puhuessaan soutaneet erään kallionkielekkeen nenitse ja tulleet hyvin pieneen satamaan. Sen oli osaksi luonto muodostanut, osaksi olivat sen louhineet uupumattomalla työllään linnan muinaiset asukkaat, jotka olivat sen huomanneet tärkeäksi veneittensä ja pikku pursiensa suojaksi, vaikka siihen ei olisi mikään isompi alus mahtunut. Siihen johti kahden kallionkielekkeen railo niin ahtaana, että vain yksi vene pääsi aukosta kerrallaan kulkemaan. Kummallakin puolella oli vielä nähtävissä kaksi syvälle vankkaan kallioon iskettyä suunnattoman jykevää rautarengasta. Näiden läpi oli perintätarun mukaan yöksi raskas jättiläismoisella munalukolla kahlittu ketju vedetty varjelemaan satamaa ja sen aluksia. Taltan ja kivikuokan avulla oli muovattu kalliosäikästä jonkunlainen laituri.