Samassa hän kurotti kätensä Bertramin kaulukseen, kahden muun miehen tarttuessa hänen käsivarsiinsa; mutta rajulla tempaisulla riuhtaisihe hän irti, itsepintaisimmat sinkauttaen alas rinnettä, sivalsi lyömämiekkansa ja asettui puolustautumaan, ahdistajien peräytyessä turvallisen matkan päähän tuijottelemaan.
"Ottakaa huomioon", huusi hän, "ettei aikomuksenani ole vastustaa laillista valtaa. Todistakaa minulle, että teillä on virallinen vangitsemiskäsky, niin minä tottelen rauhallisesti; mutta älköön yksikään, joka välittää hengestään, lähestykö minua ennen kuin tiedän, mistä rikoksesta ja kenen valtuutuksella minut pidätetään."
Glossin antoi erään apurinsa näyttää vangitsemiskäskyn Vanbeest Brownia vastaan, jota syytettiin Charles Hazlewoodin tahallisesta ja ilkimielisestä pahoinpitelystä, tappamisen aikeissa, kuin myöskin muista rikoksista ja pahoista teoista, määräten hänet pidätettynä tuotavaksi lähimmän viranomaisen tutkintoon. Kun paperi oli pätevä ja tapaus eittämätön, heitti Bertram aseensa maahan ja antautui oikeudenpalvelijain huostaan, jotka äskeistä arkailuansa vastaavalla innolla olivat kytkeä hänet rautoihin, vedoten hänen osottamaansa voimaan ja ketteryyteen tuollaisen ankaruuden puolustukseksi. Mutta Glossinia hävetti tai pelotti sallia tätä tarpeetonta häväistystä, ja hän käski kohdella vankiansa kaikella sillä säädyllisyydellä ja arvonannollakin, mikä hänen varmaan vartioimiseensa soveltui. Hän ei sentään rohjennut viedä vankia omaan taloonsa, missä olisi voinut herätä taaskin uutta muistelua, ja kun hänen samalla teki mieli verhota omia toimenpiteitään toisen henkilön arvoaseman pyhityksellä, määräsi hän vaununsa — sellaiset oli hän hiljakkoin hankkinut — toimitettavaksi lähtökuntoon. Sillävälin oli virvokkeita tuotava vangille ja oikeudenpalvelijoille, jotka saivat marssia erääseen vanhan linnan huoneeseen odottamaan, kunnes syytettyä päästäisiin kuljettamaan viranomaisen luo tutkittavaksi.
42 luku.
KAKSI RAUHANTUOMARIA.
Hevosia valjastettaessa oli Glossinilla sepitettävänä kirje, jonka sommittelu ei vähäistä aikaa vaatinutkaan. Se oli osotettu hänen naapurilleen, joksi hän tätä mielellään nimitti, Hazlewoodin paronetille[50] Sir Robert Hazlewoodille, piirikunnassa aikoinaan mahtavan suvun päämiehelle, joka Ellangowanien aletessa oli vähitellen paljonkin perinyt suvun entistä arvoa ja vaikutusvaltaa.
Suvun nykyinen edustaja oli vanhanpuoleinen mies, höperön viehättynyt omaan perheeseensä, jota oli ainoastaan poika ja tytär, ja täydelleen välinpitämätön koko muusta ihmiskunnasta. Hän oli muuten yleisissä puuhissaan tarkoin kunniallinen, syystä että pelkäsi maailman moitetta, ja paremmasta vaikuttimesta oikeudentuntoinenkin. Ylenmäärin itserakkaana ylpeili hän suvustaan ja pöyhkeili sen mahtavuutta, etenkin sitte kun oli äskettäin perinyt erään Nova Scotiankin paronetin arvon; ja hän vihasi vielä Ellangowan-suvun pelkkää muistoakin, syystä että muuan sen parooneja oli perintätarun mukaan pannut Hazlewoodien kantaisän pitelemään jalustintansa kunnes hän satulaan nousi. Yleisessä esiintymisessään hän oli mahtipontinen ja tärkeäksi tekeytyvä, tavotellen laajasanaista korupuheisuutta, joka usein kävi naurettavaksi raskaitten lauseiden väärästä jäsentelystä ja moninkertaisista määritelmistä.
Tälle arvohenkilölle Glossinin nyt piti kirjottaa sellaiseen sovittelevaan tapaan, mikä saattaisi parhaiten hivellä hänen turhamaisuuttansa ja sukuylpeyttänsä, ja näin kuului kirjelmä:
"Mr. Gilbert Glossin" (hänen teki mielensä lisätä Ellangowan, mutta ymmärtäväisyys pääsi voitolle ja hän jätti sikseen tuon alueellisen nimityksen) "saa kunnian esittää nöyrimmät tervehdyksensä Sir Robert Hazlewoodille ja ilmottaa hänelle, että hänellä on ollut onni tänä aamuna saada kiinni henkilö, joka haavotti mr. C. Hazlewoodia. Koska Sir Robert Hazlewood luultavastikin suvaitsee itse johtaa rikollisen kuulustelua, niin mr. G. Glossin toimittaa miehen viedyksi Kippletringanin majataloon tai Hazlewoodin hoviin, sikäli kuin Sir Robert Hazlewood tahtoo määrätä; ja jos Sir Robert Hazlewood sallii, niin mr. G. Glossin tulee saapuville jompaankumpaan paikkaan todisteineen ja selvityksineen, jotka hänen on onnistunut tässä katalassa jutussa kerätä."
Kirjelmää kiireellisesti viemään hän lähetti palvelijan ratsain, ja annettuaan miehelle tuokion aikaa ehtiä edelle hän käski kahden oikeudenpalvelijan nousta vaunuihin Bertramin kanssa. Itse hyppäsi hän ratsulleen ja saattoi heitä hiljalleen risteykseen, jossa Kippletringanin ja Hazlewoodin hovin tiet erkanivat. Siellä hän odotti sanansaattajansa paluuta, määrätäkseen matkansa jatkon paronetin vastauksen mukaan. Puolisen tunnin kuluttua toi palvelija seuraavan vastauskirjelmän, taiteltuna sievästi ja varustettuna Hazlewoodien vaakunalla, jossa kilvestä riippui novascotialainen aatelismerkki.