Pahotellen, kuten hänen näkyi odottavankin, paronetin kykyjen halpamaista alentamista tuossa murheellisessa tapauksessa, mr. Glossin tarjoutui toimimaan kirjurina, apujäsenenä tai millä tavoin vain saisi enintä hyötyä tuottaneeksi. "Ja antaakseni teille silmäyksen koko juttuun, huomautan ensiksikin, ettei luullakseni käy vaikeaksi todistaa pääasiaa, eli tätä henkilöä onnettoman laukauksen ampujaksi. Jos hän sen kieltää, niin sen kaiketi voipi todistaa mr. Hazlewood?"
"Nuori Hazlewood ei ole tänään kotona, mr. Glossin."
"Mutta me voimme valallisesti kuulustaa hänen seurassaan ollutta palvelijaa", sanoi nopsa Glossin; "ja tuskinpa lurjus tosiasiaa kieltääkään. Paremminkin pelkään, että sen liian suosiollisen ja myötämielisen sävyn johdosta, jonka mr. Hazlewood kuuluu suvainneen omaksua asiata esittäessään, pahoinpitelyä voidaan katsoa tapaturmaiseksi ja vammaa vahingonlaukaukseksi, joten konna saatetaan piammiten päästää vapaalle jalalle, lisää pahaa harjottamaan."
"Minulla ei ole kunniaa tuntea sitä herrasmiestä, joka nykyään hoitaa yleisen syyttäjän virkaa", vastasi Sir Robert painavasti; "mutta minä otaksun, sir — vieläpä olen vakuutettukin siitä, että hän katsoo Hazlewoodin nuoren Hazlewoodin pelkän haavottamisen, vaikka varomattomuudestakin johtuneena, mainitaksemme tapauksen lievimmässä ja keveimmässä sekä suotuisimmassa kuin myöskin epätodenmukaisimmassa valossaan, rikokseksi, josta vankeus olisi liian helppo sovitus ja rangaistussiirtolaan lähettäminen ansaitumpi".
"Todellakin, Sir Robert", takasi hänen yksimielinen lakiveljensä, "olen täydellisesti teidän kannallanne; mutta oli miten olikaan, olen huomannut edinburghilaisten lakimiesten, vieläpä kruunun viranomaisten pitävän kunnianansa välinpitämätöntä oikeudenkäyttöä, ottamatta lukuun arvoa ja sukua; ja minä pelkäisin —"
"Mitä sanottekaan, sir, ottamatta lukuun arvoa ja sukua? Lausutteko hyväsukuisten ja kunnollisen lainopillisen kasvatuksen saaneiden miesten voivan kannattaa tuota oppia? Ei, sir; jos kadulla varastettu rahtunen määritellään pelkäksi näpistelyksi, mutta korotetaan pyhyydenloukkaukseksi, kun rikos tapahtuu kirkossa, niin samatenpa yhteiskunnan oikeudenmukaisten arvoasteiden perusteella vahingontuottamuksen syyllisyys lisääntyy sen henkilön arvon mukaan, jolle se on tehty, toimitettu tai tuotettu, sir."
Glossinilta sai myöntymykseksi syvän kumarruksen tämä selitys ex cathedra, mutta hän huomautti kaikkein pahimman varalta, siinä tapauksessa että hänen vihjaamiaan luonnottomia oppeja toden teolla puollettaisiin, "lain saaneen toisenkin pidäkkeen mr. Vanbeest Browniin".
"Vanbeest Brown! sekö on miekkosen nimenä! Hyvä Jumala! Että Hazlewoodin nuoren Hazlewoodin pitikin joutua hengenvaaraan, saada oikeanpuolinen solisluu melkoisesti ruhjoutuneeksi ja sijoiltaan pois, sekä useita isoja raehauleja juuttuneiksi akromion-kudokseen, kuten perhelääkärin selonteko nimenomaan lausuu, ja syyllisenä sitten on kaiken maailman retku nimeltä Vanbeest Brown!"
"Niinpä tosiaan, Sir Robert, sellaista ajatusta on tuskin mahdollinen sietääkään; mutta pyytäen tuhannesti anteeksi, että jatkan sanottavaani, saman niminen henkilö on näiden paperien mukaan" (ottaen esille Dirk Hatteraickin lompakon) "sen salakuljetusaluksen perämies, jonka miehistö Woodbournessa teki niin suurta väkivaltaa, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, että tämä on sama yksilö. Senhän sentään teidän terävä arvostelukykynne helpostikin saa selville."
"Sama täytyy hänen varmasti olla, hyvä herraseni — olisi loukkaus alhaisintakin rahvasta kohtaan otaksua, että sen keskuudesta löytyisi kaksi henkilöä tuomittuina kantamaan niin iljettävää nimeä kuin Vanbeest Brown on."