"No, minuahan voidaan täällä pidättää vain päiväksi tai pariksi, ja minulle olisi kovin vastenmielistä joutua tämän paikan tarjoamaan seuraan."
"Ja mitä minä siitä välitän?"
"No, sir, puhuakseni sitte tunteillenne", sanoi Bertram, "olen valmis suomaan teille sievän korvauksen tällaisesta kohdittelusta".
"Niin, mutta milloin, kapteeni? Milloin ja miten? siinä kysymys tai oikeammiten kaksikin", vastasi vankien hoitaja.
"Kun minut on vapautettu ja saan rahalähetykseni Englannista", lupasi vanki.
Mac-Guffog pudisti päätänsä epäuskoisesti.
"Mitä, ettehän ole uskovinanne, että minä todellakin olen pahantekijä?" kysyi Bertram.
"Ka, mistä minä tiedän", arveli toinen; "mutta jos olette alalla, niin teräväpä ette ole, se on selvä kuin päivä".
"Ja miten niin?"
"Ka, kukas muu kuin pehmeäpäinen alokas olisi antanut niiden pitää Gordonin Vaakunaan jättämänne rahat?" päivitteli konstaapeli. "Lempo minut periköön, mutta puoleeni minä ne olisin korjannut vaikka niiden mahasta! Ei ollut mitään oikeutta riistää teiltä rahojanne ja lähettää teitä vankilaan ilman ainokaistakaan markkaa menoihinne; todistuskappaleiksi olisivat voineet pitää muut kapineet. Mutta miksi helkkarissa ette hoksannut vaatia guineoitanne? ja minä silmää iskin ja nyökkäilin kaiken aikaa, saakutin sokon kertaakaan vilkaisematta minuun päinkään!"