Pettynyt koulumestari sulki vanhan niteen, suuresti ihmetellen itsekseen, että noin laajatietoinen mies saattoi antautua joutavaan naljailuun. Mutta välittämättä korkean opinmaineensa haaskaamisesta kaatoi neuvos itselleen ison lasillisen burgundia, koetti hiukan sujutella jonkun verran kulunutta ääntänsä ja antoi neitosille urhean kutsun yhtymään "Kolmeen koitoon merimieheen", oman osansa suurella loistavuudella suorittaen.

"Ettekö kuihduta ruusujanne näin myöhään valvomalla, hyvät neidit?" kysyi eversti.

"Emme vähääkään, sir", vastasi Julia; "ystävänne mr. Pleydell uhkaa ruveta mr. Sampsonin oppilaaksi huomenna, joten meidän on tänä yönä käytettävä vallotustamme parhainta mahdollisuutta myöten".

Tämä johti uuteen soitannolliseen taidon koetukseen, ja siitä innostuttiin vilkkaaseen keskusteluun. Vihdoin, kun kello yhden yksinäinen lyönti oli jo aikaa sitte häipynyt yön pimentoiseen korvaan ja seuraava ajan etenemisen merkki läheni, katsoi Mannering kelloaan, kärsimättömyytensä oltua kauvan muuttuneena pettymykseksi ja toivottomuudeksi, ja sanoi: "Meidän täytyy nyt jättää heidät mielestämme."

Samassa — mutta mitä sitte tapahtui, se vaatii oman lukunsa.

50 luku.

KADONNEEN PALUU.

Pistäessään kellon taskuunsa kuuli Mannering etäistä ja kumeata jytyä. "Sieltä tulevat varmasti vaunut — ei, tuuli siellä vain hohisee lehdettömissä puissa. Tulkaahan ikkunaan, mr. Pleydell."

Neuvos oli iso silkkinen nenäliina kädessään laajasti selittelemässä Julialle jotakin mielestään mielenkiintoista asiaa, mutta totteli kuitenkin kutsua, ensin kietaistuaan nenäliinan kaulaansa varokeinoksi kylmää viimaa vastaan. Pyörien ratina kävi nyt hyvin selväksi, ja Pleydell juoksi ulos eteiseen, kuin olisi hän varannut kaiken uteliaisuutensa siihen hetkeen. Eversti soitti Barnesia, määrätäkseen tulijat osotettavaksi eri huoneeseen, hän kun ei ollenkaan tiennyt, ketä vaunuissa saapui. Mutta ne pysähtyivätkin ovelle ennen kuin hän ehti selittää tarkotustaan. Pian jälkeenpäin huudahti mr. Pleydell:

"Siinäpä totisesti on liddesdalelainen ystävämme, mukanaan roteva nuori mies samaa lajia."