Lakimies yksinään oli parhaassa hommassaan, terävänä, rivakkana ja vireänä. Hän aprikoitsi jo loistavaa menestystä harvinaisessa, vaiherikkaassa ja salaperäisessä oikeudenkäynnissä, eikä yksikään nuori hallitsija toiveiden elähyttämänä ja uljaan armeijan etunenään asettuneena voisi kokea suurempaa riemastusta ensimäisellä taistoretkellään. Hän hyöri hyvin tarmokkaasti ja otti koko selvittelyn järjestämisen huolekseen.
"No niin, hyvät herrat, istuutukaahan; tämä on kaikki minun alaani, antakaa minun järjestää. Istuutukaa, eversti hyvä, kyllä minä selvittelen; istuutukaa, mr. Brown, aut quocunque alio nomine vocaris[59] — mestari, ottakaa sijanne — vedä tuolisi lähemmäksi, kelpo Liddesdale."
"Enpä tiedä, mr. Pleydell", epäröitsi Dinmont, katsellen vuoroin sadeviittaansa, vuoroin huoneen hienoa kalustoa, "minun olisi ehkä parempi mennä johonkin muualle ja jättää teidät jutustamaan — en ole oikein säällisissä pukimissa".
Eversti tunsi nyt Dandien, astui oitis hänen luokseen ja toivotti hänet sydämestään tervetulleeksi. Edinburghissa näkemästään tiesi hän vakuuttaa, että hänen karkea takkinsa ja anturasaappaansa olisivat kuninkaallisellekin vierashuoneelle kunniaksi.
"Eihän nyt toki, eversti, yksinkertaista ylämaan kansaahan sitä vain ollaan; mutta mielellänihän kuulisin mitä tahansa hyvää tapahtuvan kapteenille, ja varma olen siitä, että kaikki käypi hyvin, jos mr. Pleydell ottaa hänen pikku juttunsa hoitaakseen."
"Oikeassa olet, Dandie — Ylämaan oraakkelin suulla puhuttu — ja nyt hiljaa. — No, olettepa viimeinkin kaikki istumassa; ottakaa lasillinen viiniä, kunnes alotan katekismuskuulusteluni järjestelmällisesti. Ja nyt", Bertramiin kääntyen, "poikaseni, tiedättekö kuka tai mikä te olette?"
Hämmennyksissäänkään ei kinkeriläinen voinut olla nauramatta tätä alkua ja vastasi: "Luulinpa, sir, ennen tietäväni; mutta myönnän äskeisten seikkain saaneen minut hiukan epävarmaksi."
"Sanokaakin siis, miksi itseänne ennen arvelitte."
"Minulla oli tapana ajatella ja nimittää itseäni Vanbeest Browniksi, joka palveli vapaaehtoisena eversti Manneringin rykmentissä, jolloin en jäänyt hänelle tuntemattomaksi."
"Siinä voin vakuuttaa mr. Brownin samaksi mieheksi", sanoi eversti, "ja lisätä mitä hänen vaatimattomuutensa on saattanut unohtaa, että hän kunnostausi lahjakkaana ja urheana miehenä".