"Te olette oiva nuori mies, sen osaan teistä taata", virkkoi Pleydell, "ja koska olette niin kauvan ollut isää vailla, niin soisinpa sydämestäni voivani itse julistautua isäksenne. Mutta tuo nuoren Hazlewoodin kohtaus —"
"Pelkkä tapaturma", vakuutti Bertram. "Matkustin Skotlannissa huvikseni, ja viikon ajan asuttuani ystäväni mr. Dinmontin luona, johon hyväksi onnekseni sattumalta tutustuin —"
"Minun hyvää onneani se oli", puuttui puheeseen Dinmont; "turkanen, kaksi konnaa olisi ruhjonut pääkuoreni, ellei hän olisi ehättänyt hätään".
"Pian sen jälkeen kun erosimme minulta rosvottiin matkatavarani, ja Kippletringanissa asuessani tulin tavanneeksi tuon nuoren herrasmiehen. Lähestyessäni tervehtimään miss Manneringia, jonka olin tuntenut Intiassa, mr. Hazlewood halvan asuni johdosta jokseenkin korskeasti käski minun peräytyä ja antoi siten aiheen nujakkaan, josta vahingonlaukaus oli ikävänä seurauksena. — Ja nyt, sir, kun olen vastannut kaikkiin kysymyksiinne —"
"Ei, ei, ette ihan kaikkiin", korjasi Pleydell, merkitsevästi iskien silmää; "muutamia tiedustuksia lykkään huomispäivään, sillä luullakseni on aika lopettaa istunto täksi yötä eli oikeammin aamua".
"No niin, sir", oikaisi nuori mies, "koska olen täksi yöksi varaamiinne kysymyksiin vastannut kaikkiin, niin selittäisittekö ystävällisesti minulle, kuka te olette, kun otatte niin suurta osaa asioihini, ja keneksi minut otatte, koskapa tuloni on tällaista hälinää saanut aikaan?"
"Ka, mitä minuun tulee", vastasi neuvos, "niin olenhan Paulus Pleydell, laillistettu asianajaja Skotlannin tuomioistuimissa. Teistä taasen ei ole helppo sanoa, kuka te tällähaavaa olette, mutta uskon ennen pitkää saavani tervehtiä teitä squire Henry Bertramiksi, Skotlannin vanhimpiin kuuluvan suvun päämieheksi sekä Ellangowanin maaomaisuuden käytön ja tulojen perijäksi. Niin", jatkoi hän, ummistaen silmänsä ja puhuen itsekseen, "meidän täytyy syrjäyttää hänen isänsä ja esittää hänet perilliseksi isoisälleen Lewisille, joka perintösäännöllään teki tilasta sukukartanon — ainoana viisaana miehenä mitä siitä suvusta tiedän".
He olivat nousseet vetäytyäkseen huoneisiinsa yöksi, kun eversti Mannering astui Bertramin luo, tämän seistessä neuvoksen sanoista hämmästyneenä. "Toivotan menestystä mahdollisuuksille", hän sanoi, "joita kohtalo on teille avannut. Minä olin aikoinani isänne ystäviä ja osuin Ellangowanin perheeseen yhtä odottamattomasti kuin te nyt minun, ihan samana yönä, jona te synnyitte. Vähänpä tiesin tästä seikasta, kun — mutta toivoakseni unohtuu epäystävällisyys väliltämme. Uskokaa minua, teidän ilmestymisenne tänne mr. Brownina, elossa ja terveenä on vapauttanut minut mitä painostavimmasta ahdistuksesta; ja periessänne nyt vanhan ystäväni nimen on läsnäolonne mr. Bertramina kaksin verroin tervetullut."
"Entä vanhempani?" kysyi Bertram.
"Manalla molemmat — ja sukuomaisuus myyty, mutta saatanee takaisin. Mitä tahansa tarvitaan oikeutenne saattamiseksi voimaan, siinä olen minä mitä suurimmalla mielihyvällä mukana."