Hatteraick unohti uppiniskaisuutensa. "Jeeveli!" murahti hän, "miten saattoi maassa olla jalanjälkeä, kun oli kirsi kova kuin memeliläisen tukin ydin?"
"Illalla, sen myönnän, kapteeni Hatteraick", vastasi Pleydell, "mutta ei aamupäivällä. Suvaitsisitteko ilmottaa minulle, missä olitte päivänä, jonka muistatte niin tarkoin?"
Hatteraick huomasi kompastuksensa ja tiukensi kovat piirteensä taas itsepintaiseen äänettömyyteen. "Merkitkää kuitenkin pöytäkirjaan hänen huomautuksensa", sanoi Pleydell kirjurille.
Samassa avautui ovi ja useimpain läsnäolijain suureksi kummastukseksi astui esille mr. Gilbert Glossin. Tämä arvoisa herrasmies oli vaanimalla ja vaivihkaa kuuntelemalla saanut selville, ettei häntä ollut nimetty Meg Merriliesin kuolinvuoteellaan lausumassa ilmotuksessa; sehän seikka ei tosin ollut johtunut mistään häntä kohtaan suosiollisesta mielialasta, vaan kuolevan säännöllisen kuulustelun viivähtämisestä ja lopun nopeasta lähenemisestä. Siksi otaksui hän olevansa turvassa kaikelta todistelulta, paitsi mitä Hatteraickin tunnustuksesta saattaisi ilmetä; tätä ehkäistäkseen hän oli päättänyt tekeytyä rohkeaksi ja liittyä virkaveljiinsä konnaa kuulusteltaessa. "Saan kyllä", ajatteli hän, "roiston älyämään, että hänen henkensä riippuu omien ja minun asiaini tallettamisesta tietonaan; sitä paitsi ilmaisee läsnäoloni varmuutta ja viattomuutta. Jos minun täytyy menettää hovi, niin minkäpä sille voipi — mutta paremmin toivon käyvän."
Tullessaan hän ensin kumarsi hyvin syvään Sir Robert, Hazlewoodille. Sir Robert oli alkanut uumoilla, että hänen alhaissyntyinen naapurinsa oli käyttänyt häntä välikappaleenaan; hän taivutti päätänsä jäykästi, otti nuuskaa ja katseli toisaanne.
"Mr. Corsand", tervehti Glossin toista tuomariveikkoaan, "nöyrin palvelijanne".
"Nöyrin palvelijanne, mr. Glossin", vastasi mr. Corsand nuivasti, sovelluttaen katsantonsa regis ad exemplar, paronetin sävyyn nimittäin.
"Mac-Morlan, arvoisa ystävä", pitkitti Glossin, "miten jaksatte — virkavelvollisuuksissanne vain aina?"
"Umph", ynähti rehellinen Mac-Morlan, vähät välittäen kohteliaisuudesta tai tervehdyksestä.
"Eversti Mannering" — syvä kumarrus ja siihen keveä pään liike vastauksena — "ja mr. Pleydell" — toinen syvä kumarrus —, "en olisi rohjennut toivoa teidän avustustanne meikäläisille maalaisille tähän aikaan käräjäkautta".