Pleydell otti nuuskaa ja silmäili häntä yhtä ovelalla kuin ivallisellakin katseella. "Opetanpa hänelle", huomautti hän syrjään Manneringille, "vanhan varotuksen arvon: Ne accesseris in consilium antequam voceris".[70]
"Mutta kenties tulen epäaikaisesti, hyvät herrat?" kysäisi Glossin, joka ei voinut olla huomaamatta vastaanottonsa kylmäkiskoisuutta. "Onko tämä avoin kokous?"
"Minä puolestani", selitti mr. Pleydell, "en pidä tuloanne häiritsevänä, mr. Glossin, vaan päinvastoin en ole eläissäni ollut niin hyvilläni tapaamisestanne, varsinkin kun ajattelen, että meillä olisi joka tapauksessa ollut aihetta pyytää teidän suosiollista seuraanne päivän mittaan".
"No niin, hyvät herrat", puheli Glossin, vetäen tuolinsa pöydän ääreen ja alkaen pöyhiä papereita, "missä asti ollaan? — olemmeko pitkällekin päässeet? — missä ovat kuulustelutodisteet?"
"Kirjuri, antakaa minulle kaikki nuo paperit", pyysi mr. Pleydell; "minulla on omituinen tapa järjestellä asiakirjojani, mr. Glossin; sekoan, jos joku toinen niihin kajoaa — mutta myöhemmällä kyllä tarvitsen apuanne".
Siten toimettomuuteen pakotettuna Glossin loi syrjäsilmäyksen Dirk Hatteraickiin, mutta ei kyennyt hänen synkeästä murjotuksestaan muuta lukemaan kuin kiukkua ja vihaa kaikkiin ympärillä olijoihin. "Mutta, hyvät herrat", huomautti Glossin, "onko ihan oikein pitää tuota mies-poloista noin raskaissa kahleissa, kun hänet on tuotu pelkkään poliisitutkintoon?"
Tämä oli ystävällisen merkkilipun kohottamista vangille. "Hän on karannut kerran ennen", vastasi Mac-Morlan kuivasti, ja Glossin vaikeni.
Bertram kutsuttiin nyt esille, ja Glossinin hämmennykseksi tervehtivät häntä mitä ystävällisimmin kaikki läsnäolijat, vieläpä myöskin Sir Robert Hazlewood. Hän kertoi lapsuudenmuistonsa sillä suoruudella ja sanojen huolellisuudella, joka antoi parhaat takeet hänen vilpittömyydestään. "Tämä näyttää olevan pikemmin siviili- kuin rikoskysymys", tokaisi Glossin nousten seisaalle; "ja koska ette voi olla tietämättä, hyvät herrat, mitä vaikutusta tuon nuoren miehen uskottelulla olisi minun omaisuus-etuuksiini, niin poistunkin mieluummin".
"Ei, hyvä herra", epäsi mr. Pleydell, "me emme millään muotoa tule toimeen ilman teitä. Mutta minkätähden sanotte tämän nuoren miehen vaatimuksia uskotteluksi? — En tarkota kalastella vastaväitöksiänne, jos teillä niitä on, mutta —"
"Mr. Pleydell", vastasi Glossin, "mieleni tekee aina toimia avoimesti, ja voinpa heti paikalla selittää asian. — Tuo nuori mies, jonka oletan edesmenneen Ellangowanin aviottomaksi pojaksi, on kierrellyt seutukunnalla muutamia viikkoja eri nimillä, yksissä juonin erään kurjan, sekapäisen akan kanssa, joka kuuluu viime nujakassa tulleen ammutuksi, ja apunansa muita mustalaisia, kattilanpaikkureita ja sen sellaisia, sekä muuan iso liddesdalelainen moukan hölmö, yllytellen alustalaisia heidän isäntiänsä vastaan, jotka, kuten Hazlewoodin Sir Robert Hazlewood tietää —"