"Pidätettävä? Mistä hyvästä, sir?" vastasi Glossin. "Murhastako syytettynä?"
"Ei; ainoastaan osallisuudesta lapsenryöstöön."
"Se on rikkomus, josta syytetty pääsee takuulla vapaalle jalalle."
"Suokaa anteeksi", väitti Pleydell, "se on plagium, ja plagium on törkeitä rikoksia".
"Sallikaa minun huomauttaa, mr. Pleydell, että ennakkotapauksia mainitaan vain yksi, Torrence ja Waldie. Hehän olivat ruumiinvarkaita, jotka olivat luvanneet joillekuille nuorille lääkäreille hankkia lapsen ruumiin. Ollen kunniasitoumuksessa tilaajillensa he mieluummin kuin tärvelivät opiskelijain iltaluennon varastivat elävän lapsen, tappoivat sen ja möivät ruumiin kolmesta shillingistä kuudesta pennystä. Heidät hirtettiin, mutta tuomion perusteena oli murha eikä plagium. Siviililakinne on viehättänyt teidät hieman liian pitkälle."
"No niin, sir; mutta toistaiseksi on mr. Mac-Morlanin kuitenkin lähetettävä teidät piirivankilaan, jos tuo nuori mies vahvistaa kertomuksensa todeksi. — Oikeudenpalvelijat, viekää pois mr. Glossin ja Hatteraick, ja vartioitkaa heitä erillään."
Gabriel mustalainen tuli sitten kuultavaksi. Hän kertoi selkeästi, miten hän karkasi kapteeni Pritchardin aluksesta ja taistelussa liittyi salakuljettajiin. Nähdessään laivansa joutuneen hylyksi Dirk Hatteraick sytytti sen tuleen. Savun suojassa hän miehistönsä kanssa ja osan tavaroitakin pelastaen pujahti luolaan, jossa aikoivat piileksiä yön tuloon asti. Hatteraick itse, hänen perämiehensä Vanbeest Brown ja kolme muuta, todistaja niistä yhtenä, menivät läheiseen metsään tavottamaan muutamia lähistöllä liikkuvia ystäviään. Odottamattaan he kohtasivat Kennedyn, ja Hatteraick ja Brown, jotka tiesivät tullivirkamiehen vastoinkäymisensä tuottajaksi, päättivät hänet surmata. Todistaja näki heidän käyvän käsiksi uhriinsa ja laahaavan hänet metsään, mutta ei ollut ottanut osaa hyökkäykseen eikä seurannut sen päättymistä.
Hän palasi luolaan toisen kautta ja tapasi siellä jälleen Hatteraickin kumppaneineen. Kapteeni parhaillaan kuvaili, miten hän ja Brown olivat työntäneet ison kallionlohkareen alas Kennedyn maatessa voihkien rantahietikolla, kun samassa Glossin äkkiä ilmestyi heidän keskelleen. Todistaja oli kuulemassa koko sopimusta, jolla Hatteraick osti hänen vaitiolonsa. Nuoresta Bertramista kykeni todistaja tekemään selvää aina siihen asti kun tämä matkusti Intiaan; sen jälkeen ei ollut häntä nähnyt, kunnes odottamattaan tapasi hänet Liddesdalessa. Gabriel Faa oli viipymättä lähettänyt tiedon tädilleen Meg Merriliesille sekä myöskin Hatteraickille, jonka tiesi silloin olevan rannikolla; mutta jälkimäistä toimenpidettä oli hänen tätinsä pahaksunut. Meg Merrilies oli paikalla julistanut tekevänsä kaiken voitavansa auttaakseen nuorta Ellangowania hänen oikeuksiinsa, vaikkapa sitä varten olisi annettava ilmi Dirk Hatteraick, ja monet heimon jäsenet olivat hänelle avullisina kuten todistaja itsekin, uskoen hänellä olevan yliluonnollisia ilmestyksiä.
Samassa tarkotuksessa oli hänen luullakseen Meg antanut Bertramille heimon aartehiston, joka oli hänen talletettavanaan. Megin nimenomaisesta käskystä sekaantui kolme tai neljä mustalaista joukkoon, joka ryntäsi tullihuoneeseen, vapauttaakseen Bertramin, minkä olikin todistaja saanut aikaan. Megin määräyksiä totellessaan ei hän sanonut heidän yrittäneenkään punnita niiden sopivaisuutta tai järkevyyttä, heimo kun piti häntä niin suuressa kunniassa, ettei moinen arvosteleminen tullut mieleenkään. Edelleen kuulusteltuna lisäsi todistaja tätinsä aina kertoneen, että Harry Bertram kantoi kaulassaan kapinetta, joka todistaisi hänen syntyperänsä. Se muka oli erään oxfordilaisen oppineen hänelle tekemä taika, ja Meg juurrutti salakuljettajiin sen käsityksen, että sen riistäminen lapselta tuottaisi haaksirikon.
Bertram veti esille pienen samettikotelon, jota sanoi kantaneensa kaulassaan aikaisimmasta lapsuudestaan asti, ensin säilyttäen sitä taikauskoisesta kunnioituksesta ja sittemmin siinä toiveessa, että siitä saattaisi joskus olla apua hänen syntynsä selvittelyssä. Kotelo avattiin; siinä oli sinisestä silkistä käärö, josta otettiin esille syntymähetken tähtiasennon merkityslaskelma. Tätä paperia tarkastaessaan eversti Mannering heti myönsi sen omaksi laatimakseen; mitä pätevimmin vahvisti hän, että sen omistajan täytyi ehdottomasti olla Ellangowanin nuori perillinen, kertoen ensin esiintyneensä maassa tähtientietäjänä.