"Hornan kattilaan siitä suunnitelmillesi!" kivahti hänen rikoskumppaninsa. "Suunnitellut olet minulta laivan, lastin ja hengen, ja juur'ikään näin unta, että Meg Merrilies kiskoi sinut tänne tukasta ja antoi minulle sen pitkän kääntöpään veitsen, jota hänellä oli tapana pitää — etpä tiedä, mitä hän sanoi. Sturmwetter, teet viisaasti, jos et minua kiusaa!"
"Mutta, Hatteraick, hyvä ystävä, nousehan toki ja puhu kanssani", kehotti Glossin.
"En!" epäsi toinen ynseästi. "Sinä olet saanut kaiken tämän tärviön toimeen; et antanut Megin pitää poikaa; Meg olisi hänet palauttanut sitte kun hän oli unohtanut koko tapauksen."
"Kas kummaa, Hatteraick, sinusta on tullut höperö!"
"Wetter! Tahdotko kieltää, että koko tuo kirottu Portanferryn puuha, johon hävitin sekä purteni että miehistöni, oli sinun juontasi omaksi hyödyksesi?"
"Mutta tavarathan —"
"Tavaroista viisi!" sadatti salakuljettaja; "olisimmehan voineet saada yllinkyllin lisää; mutta jeeveli sentään, pitikin menettää laiva ja kelpo väki ja oma henkeni kirotun raukan roikaleen takia, joka aina teettää kolttosensa muilla! Älä puhu minulle enää — olen vaarallinen."
"Mutta, Dirk — mutta, Hatteraick, kuulehan vain muutama sana."
"Hagel, nein!"
"Vain lause."