"Tuhannen lempoa — nein!"
"Nouse edes ylös, senkin hollantilainen jukuri!" kiivastui Glossin, menettäen malttinsa ja työntäisten Hatteraickia jalallaan.
"Donner und blitzen!" kirosi Hatteraick kavahtaen pystyyn ja tarraten häneen kiinni; "tahdot sen siis?"
Glossin rynnisteli ja rimpuili, mutta hyökkäyksen raivokkuuden yllättämänä vastusti hän niin tehottomasti, että kaatui Hatteraickin alle, jolloin hänen niskansa tainnuttavalla voimalla kumahti rautakankeen. Kuolonkouraisua jatkui. Alla oleva huone oli Glossinin ja luonnollisesti tyhjillään, mutta sen viereisen osaston asukkaat tunsivat Glossinin raskaan lankeamisen tärähdyksen ja kuulivat jotakin painiskelun ja voihkeen jytyä. Mutta kaikki kauhun äänet olivat tälle talolle niin ominaisia, etteivät suurtakaan uteliaisuutta tai tarkkaamista herättäneet.
Aamulla tuli Mac-Guffog lupaukselleen uskollisena. "Mr. Glossin", kuiskasi hän.
"Kutsukaa kovemmin", vastasi Dirk Hatteraick.
"Mr. Glossin, tulkaa Jumalan tähden pois!"
"Tuskinpa hän auttamatta tulee", arveli Hatteraick.
"Mitä siellä lörpöttelette, Mac-Guffog?" huusi kapteeni alhaalta.
"Tulkaa pois, Jumalan tähden, mr. Glossin!" toisti vartija.