Samassa saapui vankilanjohtaja lyhtyineen. Suuri oli hänen kummastuksensa ja kauhunsakin, kun näki Glossinin ruumiin poikittain rautakangen päällä sellaisessa asennossa, ettei voinut ajatellakaan hänen olevan hengissä. Hatteraick lojui rauhallisesti makuulavallaan uhrinsa vieressä. Glossinia nostettaessa huomattiin hänen olleen hengetönnä useita tunteja. Hänen ruumiinsa osotti tavattoman väkivallan merkkejä. Ensimäinen kaatuminen oli pahasti vahingoittanut selkäydintä kaulan liitoksesta. Kurkussa näkyi selviä kuristamisen merkkejä, jotka vastasivat kasvojen mustumista. Pää oli kääntynyt taaksepäin olan yli, kuin olisi häneltä hurjalla voimalla niskat väännetty nurin. Rusentunut lyhty oli ruumiin alla sirpaleina.
Mac-Morlan oli kaupungissa ja tuli viipymättä tarkastamaan ruumista.
"Mikä toi tänne Glossinin?" hän kysyi Hatteraickilta.
"Paholainen!" vastasi konna.
"Ja mitä hänelle teit?"
"Lähetin edelläni helvettiin!" selitti pahantekijä.
"Onneton", sanoi Mac-Morlan, "olet päättänyt kaikkea hyvää puuttuneen elämän oman kurjan rikoskumppanisi murhalla!"
"Hyvää?" huudahti vanki; "donner, olen aina ollut uskollinen laivani omistajille — aina tehnyt lastista tilin viimeistä ropoa myöten. Kuulkaa, antakaa minun saada kynä ja mustetta, niin kirjotan selonteon kaikesta kauppahuoneelleni; ja jättäkää minut pariksi tunniksi yksikseni, jättäkää — ja toimittakaa tuo raato pois, donnerwetter!"
Mac-Morlan katsoi parhaaksi kohditella pahantekijää; hän sai kirjoitusneuvot ja jäi rauhaan. Kun hänen ovensa taas avattiin, nähtiin päättäväisen konnan ehättäneen edelle tuomiostaan. Hän oli purkanut makuusijastaan nuoran ja sitonut sen edellisen päivän ateriasta jääneeseen luuhun, jonka oli saanut vajotetuksi kahden seinäpaaden rakoon niin korkealle kuin hän rautakangella seisten yltti. Silmukan kiinnitettyään oli hänellä ollut luontoa heittäytyä seisaaltaan kuin polvilleen ja pysyä siinä asennossa kunnes ei mitään päättäväisyyttä enää tarvittu. Hänen isännilleen kirjottamansa kirje koski etupäässä liikeasioita, mutta sisälsi myöskin monia viittauksia Ellangowanin "junkkariin", ehdottomasti vahvistaen Meg Merriliesin ja tämän veljenpojan lausunnot.
Noiden kahden kurjan miehen lopusta olkoon enää mainittuna, että Mac-Guffog erotettiin toimestaan, vaikka hän vakuutti — siitä valalle tarjoutuen — lukinneensa Glossinin turvallisesti hänen omaan huoneeseensa sen edellisenä iltana, kun hänet sitten aamulla löydettiin kuolleena Dirk Hatteraickin kopista. Mutta hänen kertomuksensa sai uskomista arvoisan mr. Skreighin ja muiden ihmeitä rakastavien taholta, jotka väittivät ihmiskunnan Vihollisen siksi yöksi yhyttäneen yliluonnollisella väliintulollaan nuo kaksi hylkyä, jotta he täyttäisivät syyllisyytensä maljan ja saisivat siitä palkkansa murhalla ja itsemurhalla.
58 luku.