Puolittain sekamielisenä tätä rukoillessaan näki hän valon kajastusta eräästä revitystä töllistä — siinä oli Meg Merrilies ennen asunut. Kimmellys, joka tuntui tuikahtelevan takkavalkeasta, ei pilkottanut ainoastaan ikkunasta, vaan vuoliaistenkin raoista, missä kattoainekset oli hajoteltu.
Tuulena kiiti hän paikalle. Pääsy oli teljetty. Epätoivo antoi onnettomalle isälle kymmenen miehen voiman; hän ponnahti ovea vasten niin rajusti, että se rysähtäen ammahti auki. Tölli oli tyhjillään, mutta merkeistä päättäen oli siellä vast'ikään ollut asukkaita — liedellä oli tulta, kattila ja ruuan tähteitä. Hänen kiihkeästi tähystellessään ympärilleen, nähdäkseen jotakin tukea toiveelleen, että hänen lapsensa oli vielä elossa, astui tölliin mies.
Tulija oli hänen vanha puutarhurinsa. "Voi, sir!" säälitteli vanhus, "en olisi uskonut iässäni tällaista iltaa näkeväni! — Teidän on heti tultava Sijalle!"
"Onko poikani löytynyt? elääkö hän? oletteko löytäneet Harryn? Andrew, oletteko löytäneet Harryn?"
"Emme, sir; mutta —"
"Sitte hänet on ryöstetty pois! Olen varma siitä, Andrew, yhtä varma kuin että itse elän! Mustalaisvaimo on hänet siepannut — enkä tästä paikasta hievahda ennen kuin saan tietoja lapsestani!"
"Voi, kyllä teidän on tultava kotiin, sir, teidän on tultava kotiin! Olemme lähettäneet noutamaan sheriffiä, ja tänne asetamme koko yöksi vartion siltä varalta, että mustalaiset palaavat; mutta teidän — teidän on tultava kotiin, sir, — sillä armollinen rouva on henkitoreissaan."
Bertram käänsi huumautuneen ja älyttömän katseen lähettiin, joka tämän tuhoisen sanoman lausui; ja kertaillen sanaa "henkitoreissaan!" kuin kykenemättä tajuamaan sen merkitystä antoi hän ukon laahata itseänsä hevosta kohti. Kotiin ratsastaessaan hän vain jupisi: "Vaimo ja lapsi, molemmat — äiti ja poika, molemmat — tuska, tuska armoton!"
On tarpeeton kuvata uutta surkeuden näkyä, joka häntä odotti. Tietoa Kennedyn kohtalosta oli kiihkeästi ja varomattomasti levitelty Ellangowanissa, sillä mielivaltaisella lisäyksellä, että hän epäilemättä oli "vetänyt nuoren lairdin mukanaan kaitaan yli, vaikka nousuvesi oli pyyhkäissyt pois lapsen ruumiin — tuollainen köykäinen pikku rukka ajautuu etäämmäksi tyrskyyn".
Mrs. Bertram kuuli nämä puheet. Hän oli pitkälle kehittyneessä siunatussa tilassa ja joutui ennenaikaisiin synnytyskipuihin. Ennen kuin Ellangowan oli järkkyneestä hämmingistään tointunut käsittämään asemansa täyttä lohduttomuutta, oli hän tyttölapsen isä ja leski.