10 luku.
OIKEUDELLINEN TUTKIMUS.
Piirikunnan sheriffi saapui Ellangowaniin seuraavana aamuna varahin. Tälle maakuntavirkamiehelle määrää Skotlannin laki melkoisen laajoja tutkintotuomarin valtuuksia sekä kaikkien hänen oikeuspiirissään tapahtuneiden rikoksien tutkinnan, epäluulon alaisten pidättämisen ja tutkintovankilaan toimittamisen, ja niin edelleen.
Tämän kamalan tapauksen aikaan piirikunnan siinä asemassa toimiva virkamies oli hyvää sukua ja hyvän kasvatuksen saanut. Vaikka olikin esiintymisessään hieman muodollinen ja pikku piirteisiin kiintyvä, kunnioitettiin häntä yleiseen toimeliaana ja älykkäänä viranomaisena. Ensi työkseen hän kuulusteli kaikkia todistajia, joiden lausunnot saattoivat salaperäistä tapausta valaista, ja laati sananmukaisen pöytäkirjan, procès verbal'in, alustavasta tutkimuksesta, jota Skotlannissa käytetään lääkintälaillisen tarkastuksen asemesta. Sheriffin tarkka ja taitava tiedustelu sai ilmi montakin seikkaa, jotka tuntuivat kumoavan alkujaan syntyneen oletuksen, että Kennedy oli tapaturmaisesti pudonnut kallioilta. Lyhyesti mainitsemme niistä muutamia.
Ruumis oli nostettu läheiseen kalastajanmökkiin, mutta muuten ihan koskemattomana. Se oli sheriffin tutkimuksen ensimäisenä esineenä. Vaikka ruumis noin korkealta pudotessaan olikin kamalasti ruhjoutunut, havaittiin päässä syvä vihle, joka oli taitavan haavurin mielipiteen mukaan ehdottomasti isketty lyömämiekalla. Jälkimäisen herrasmiehen asiantuntemus keksi muitakin epäluulon aiheita. Kasvot olivat kovin mustuneet, silmät pullistuneet ja kaulasuonet paisuneet. Kirjava huivi, jota onneton mies oli käyttänyt kaulassaan, ei ollut tavallisessa asennossaan, vaan paljon väljentynyt, solmu suljunut sijoiltaan ja kiristynyt tavattoman piukkaan; poimut olivat niinikään rutistuneet, kuin olisi vainajaan karattu käsiksi huivista ja siitä laahattu kenties kuilun partaalle.
Toiselta puolen todettiin Kennedy-poloisen kukkaro koskemattomaksi, ja vielä kummallisemmalta tuntui, että hänen taskuistansa löydettiin ladattuina pistoolit, joita hänellä oli tapana pitää aina kun liikkui vaarallisilla retkillä. Sitä ihmeteltävämpi oli tämä havainto, kun hän oli salakuljettajien keskuudessa tunnettu ja peljätty yhtä säikkymättömänä kuin ketteränäkin aseittensa käyttäjänä, annettuaan taidostaan monia erinomaisia näytteitä. Sheriffi tiedusti, eikö Kennedyllä ollut tapana pitää mitään muita aseita. Useimmat mr. Bertramin palvelijat muistivat, että hänellä oli useimmiten ollut coutcau de chasse eli iso metsästyspuukko, mutta sellaista ei vainajalta löytynyt, eivätkä nekään, jotka olivat onnettomuuspäivänä hänet nähneet, voineet ottaa vakuuttaakseen, oliko hänellä silloin ollut tuota asetta vai eikö.
Ruumis ei suonut mitään muuta vihjausta Kennedyn kohtalosta. Vaatteet olivat kylläkin suuressa epäjärjestyksessä ja raajat kamalasti rusentuneet, mutta edellinen näytti sellaisen putouksen luultavalta, jälkimäinen varmalta seuraukselta. Kuolleen kädet olivat puristuneet nyrkkiin ja täynnä turvetta ja multaa, mutta tämäkään seikka ei varmaa vihiä antanut.
Tutkintotuomari lähti sitte paikalle, josta ruumis löydettiin, ja pani siellä löytäjät yksityiskohtaisesti kuvaamaan, miten se oli virunut. Iso lohkare näytti pudonneen uhrin mukana tai perässä yläpuolella olevasta kalliosta. Se oli niin tukevaa ja tiivistä kiveä, ettei ollut maahan mätkähtäessään paljoakaan sirkoillut, joten sheriffi pystyi mittaamalla arvioimaan sen painon ja järkäleen muodosta päättelemään, mikä osa siitä oli ollut kalliossa kiinni. Se kävi helposti selville kiven vereksestä pinnasta siinä kohden, missä säät eivät olleet päässeet siihen vaikuttamaan. Noustiin kalliolle ja tarkastettiin kohtaa, josta se oli murtunut. Katkeaman pinnasta näytti käyvän selville, että pelkkä ulkoneman kärjellä seisovan miehen paino ei olisi voinut sortaa lohkaretta mukanaan alas. Mutta siksi höllässä se näytti olleen, että kangella tai kolmen, neljän miehen yhteisin voimin sen olisi voinut singota sijoiltaan.
Jyrkänteen reunalla oli lyhyt ruoho kauttaaltaan tallattua, kuin kuolettavassa kamppailussa rynnistelevien tai tuimassa ponnistelussa punnertavien henkilöiden polkemana. Samanlaiset, vähemmän selvät jäljet johtivat terävää tutkijaa näreikön laitaan, joka sillä kohden ulottui korkealle pitkin äyrästä harjanteen laelle päin. Kärsivällisinä ja uutterina vainuttiin näitä jälkiä viidan sankimpaan tiheikköön asti, jollaista tolaa ei kukaan muu kuin piilottelija olisi vapaaehtoisesti valinnut.
Siellä nähtiin paikka paikoin ilmeisiä väkivallan ja rynnistelyn merkkejä. Oksia oli katkeillut kuin jonkun onnettoman hamuilemina vastustaakseen väkinäistä riepoitteluansa edelleen; maan kamara osotti monia jalan jälkiä, missä se vain oli vähänkin pehmeätä tai lettoa; oli näkyvissä tahrojakin, jotka saattoivat olla ihmisverta. Ainakin oli varmaa, että useampia henkilöitä oli raivannut tiensä tammien, pähkinäpuiden ja niiden lomassa kasvavan vesaikon läpi; ja toisin paikoin näkyi sellaisia jälkiä, kuin olisi täyttä jyväsäkkiä, hengetöntä ruumista tai muuta sellaista raskasta ja kiinteätä laahattu maassa. Eräässä kohden tiheikköä oli suonsilmäke, jonka savi oli valkeahkoa, luultavasti kalkkimullan sekaista. Kennedyn takinseljässä oli saman värisiä laikkoja.