Kohotin oman juoksuikkunani ruutua, kuullakseni enemmänkin kuin pelkkää sorinaa tuosta espanjalaisesta lemmenkohtauksesta. Mutta kaikesta varomisestani huolimatta hälytti rasahdus puhujat. Alas luisui nuoren neidin ikkunanpuolisko ja luukut sulkeusivat siinä silmänräpäyksessä. Airoparin loiskahdus ilmaisi kaksinpuhelun mies-esittäjän peräytyvän. Vieläpä näinkin hänen veneensä, jota hän souti hyvin joutuisasti ja kätevästi, kiitävän yli järven kuin kaksitoistasoutuinen saima.
Aamusella kuulustelin muutamia palvelijoitani kuin sattumoilta ja sain tietää, että aitausmetsäni vartija oli kierroksillaan kahdesti nähnyt tuon veneen talon rannassa ja siinä miehen soittamassa flageolettia. En huolinut pitemmälti udella, peljäten sekaannuttavani Julian niiden mielipiteisiin, joilta näitä kyselisin.
Aamiaisella ohimennen viittasin edellisen illan serenaadiin, ja vakuutanpa miss Manneringin vuorotellen punehtuneen ja vaalenneen. Oitis annoin seikalle sellaisen käänteen, mikä saattaisi johtaa hänet luulemaan huomautustani ihan satunnaiseksi. Olen sitte poltattanut vartiotulta työhuoneessani ja jättänyt ikkunaluukut auki, säikyttääkseni yöllistä vierastamme lähenteleimästä; ja yksinäisten kävelyjen estelyksi olen vedonnut lähenevän talven koleuteen ja sumuilmain raakaan kalseuteen. Miss Mannering myötäsi tahdottomuudella, joka ei ole laisinkaan hänen luonteensa mukaista, ja siitä jutun piirteestä minä suoran toden sanoakseni kaikkein vähimmin pidän. Julialla on liian paljon oman rakkaan isäkultansa luonnetta, hilliintyäkseen mielijohteissaan, ellei olisi piileksimässä joku pikku tietoisuus siitä, että saattaa olla järkevämpi karttaa väittelyä.
Nyt on tarinani kerrottu, ja itsepähän harkitset mitä tehdä. En ole asiasta maininnut kelpo puolisolleni, joka sukupuolensa heikkouksien uskollisena salakirjurina varmasti vastustaisi näiden seikkojen ilmottamista sinulle ja saattaisi sen sijaan saada päähänsä käyttää omaa kaunopuheisuuttansa miss Manneringiin. Olipa se kyky kuinkakin voimallinen tähdättynä minuun, lailliseen kohteeseensa, saattaisi se olettamassani tapauksessa vaikuttaa enemmän pahaa kuin hyvää, pelkään.
Kenties sinä itsekin katsot järkevimmäksi esiintyä vastaan panematta tai ottamatta tästä pikku kaskusta tietääksesikään. Julia on hyvin suuresti erään ystäväni kaltainen; hänellä on nopea ja eloisa mielikuvitus ja herkät tunteet, jotka ovat taipuvaiset liiottelemaan elämässä tapaamaansa sekä hyvää että pahaa. Hän on kuitenkin viehättävä tyttö, yhtä jalomielinen ja sielukas kuin viehkeäkin. Kaikesta sydämestäni suoritin hänelle lähettämäsi suutelon, ja hän samaten palkakseni sormilleni läväytti. Tulehan takaisin niin pian kuin voit. Luota sillä välin siihen, että parhaansa mukaan pitää huolta ystäväsi
Arthur Mervyn.
J.K. — Luonnollisesti haluat tietää, onko minulla mitään aavistusta siitä, kuka serenaadin antaja oli. Toden teolla ei vähintäkään. Näillä seuduin ei ole ketään nuorta herrasmiestä asemaltaan tai varallisuudeltaan miss Julian arvoista sellaista, jonka voisin ollenkaan ajatella esittävän tuon tapaista osaa. Mutta järven tuolla puolen, melkein vastapäätä Mervyn Hallia, on joku lemmon vesimyymälä, kaikenlaatuisten kulkuriherrain tyyssija — runoilijain, näyttelijäin, maalarien, soittoniekkain, jotka tulevat hourimaan, pauhaamaan ja hullaantumaan tästä meidän luonnonihanasta maastamme. Sen kauneuksista on jonkunlaisena sakkona, että ne saavat nuo houkkiot teikarit parveilemaan ympärillään.
Mutta jos Julia olisi minun tyttäreni, niin juuri tuollaista miekkosta minä hänen puolestaan pelkäisin. Hän on ylevämielinen ja haaveellinen, ja kirjottelee kuusi arkkia viikossa eräälle kirjeenvaihtajattarelleen, ja sellaisessa tapauksessa käypi ikäväksi olla vailla aihetta joko tunteiden tai kynän harjotteluun. Hyvästi toistamiseen. Jos käsittelisin tätä asiaa vakavammin kuin olen tehnyt, niin olisin kohtuuton tunteillesi; jos kokonaan jättäisin sen silleen, niin saattaisin omani epäiltäviksi."
Tämän kirjeen tuloksena oli, että eversti Mannering lähetti uskottoman sanansaattajansa viemään mr. Mac-Morlanille tarpeelliset valtuutukset Ellangowanin tilan ostamiseen ja itse käänsi ratsunsa eteläisempään suuntaan eikä "hiljennyt ei hellittänyt" ennen kuin saapui ystävänsä Arthur Mervynin kartanoon erään westmorelandilaisen järven rannalle.
17 luku.