Enkö sanonut, että hän elää? Enkö sanonut, etten antaudu epätoivoon? Miten saatoitkaan vihjata, rakas Matilda, että kun olin erinnyt hänestä niin nuorena, johtuivat tunteeni pikemmin mielikuvitukseni kuin sydämeni hehkusta? Oi, minä olin niin varma niiden todellisuudesta, niin pettäviä kuin povemme juohtumat useasti ovatkin. — Mutta kertomukseeni — olkoon se, ystäväni, meidän ystävyytemme pyhimpänä kuten se on vilpittömimpänäkin vakuutena.
Olemme aikaisia täällä — aikaisempia kuin kaihon kalvama sydämeni voipi lepoon tyyntyä. Sen vuoksi tavallisesti otankin jonkun kirjan tunniksi tai pariksi lukeakseni, vetäydyttyäni omaan kamariini, jonka lienen sinulle jo maininnutkin avautuvan pikku ulokkeelle. Sieltä näkee sen kauniin järven, josta yritin antaa sinulle heikon kuvauksen. Mervyn Hall on osittain ikivanha rakennus ja puolustusta varten sijotettu järven partaalle. Ulokkeelta pudotettu kivi lupsahtaa siksi syvään veteen, että siinä voi ruuhi kellua. Olin jättänyt ikkunani osaksi telkeämättä, voidakseni ennen makuulle menoani tapani mukaan katsella kuutamon kimmellystä järvellä.
Olin kokonaan vaipunut siihen 'Venetsian kauppiaan' kauniiseen kohtaukseen, jossa kaksi lempivää kesäisen yön hiljaisuutta kuvaillessaan loihtivat toinen toiselleen sen suloja. Kertomuksen herättämän tunteen viehätyksissä kuulin järveltä flageoletin säveliä. Olen sen sinulle maininnut Brownin mieluisimmaksi soittimeksi. Ken saattoi sitä käsitellä yönä, joka tyvenenä ja selkeenäkin oli liian kolea ja myöhäiseen vuodenaikaan kuuluva, houkutellakseen ketään pelkän huvin tähden vaeltajaa?
Vetäysin vielä lähemmäksi ikkunaa ja kuuntelin hengitystäni pidätellen. Soinnut pysähtyivät toviksi, helkkyivät taaskin — vaimenivat jälleen — ja yhä uudestaan heläsivät korvaani, lähenemistänsä läheten. Vihdoin erotin selvästi sen pikku hindu-sävelmän, jota sanoit mielilaulukseni — olen sinulle kertonut, keltä sen opin. Soitin ja säveleet olivat hänen! — oliko se maallista soitantoa vai tuulenko kiidättämiä säveliä ilmotuksena minulle hänen kuolemastaan?
Kesti jonkun aikaa ennen kuin sain miehuutta astuakseni ulokkeelle. Mikään ei olisi saanut minua siihen rohkaistumaan, ellen olisi ollut mielessäni niin varmasti vakuutettu siitä, että hän oli vielä elossa ja että vielä kohtaisimme toisemme. Se usko antoi minulle uskallusta siihen, mutta kylläpä pamppaili sydämeni. Järvellä keijui pieni venonen ja siinä yksi henkilö — oi Matilda, se oli hän itse! Tunsin hänen ulkomuotonsa näin pitkällisen poissaolon jälkeen ja iltahämyssä yhtä selvästi kuin olisimme eilen erinneet ja taas päiväpaisteen hohteessa tulleet vastakkain!
Hän ohjasi veneensä ulokkeen alle ja puhutteli minua; tuskin tiesin, mitä hän sanoi tai minä vastasin. Hädin sain puhutuksikaan nyyhkytyksiltäni, mutta ilon ne olivat kyyneliä. Meitä häiritsi koiran haukunta etäältä, mutta hän oli jo ehtinyt vannottaa minua valmistautumaan samanlaiseen kohtaukseen tänä iltana.
Mutta minne ja mihin tämä kaikki tähtää? Voinko vastata siihen kysymykseen? En voi. Taivas pelasti hänet kuolemasta ja vapahti vankeudesta; taivas varjeli isänikin vuodattamasta sen miehen veren, joka ei olisi hiuskarvaakaan hänen päästään vahingoittanut; saman taivaan täytyy ohjata minut tästä sokkelosta. Minulle on kylliksi se vakaa päätös, ettei Matildan tarvitse punehtua ystävätärtään, isäni tytärtään eikä rakastajani olentoa, joka on hänen tunteensa vallannut."
18 luku.
ISÄ JA TYTÄR.
Meidän täytyy pitkittää otteitamme miss Manneringin kirjeistä, jotka valaisevat luontaista järkevyyttä, mielenlujuutta ja tunteellisuutta vikaantuneina vaillinaisesta kasvatuksesta ja erehtyneesti arvostelevan äidin hupsuudesta, tämä kun sydämessään nimitteli miestänsä tyranniksi kunnes rupesi pelkäämään häntä sellaisena, ja lueskeli romaaneja kunnes niin viehtyi niiden mutkallisiin juoniin, että otti järjestääkseen omankin pikku perhenovellin ja sovitti sen sankarittareksi tyttärensä, kuusitoistavuotiaan tytön. Häntä ihastutti pikku salamyhkäisyys, juoniminen ja piilotteleminen ja kuitenkin vapisutti se suuttumus, joita mokomat kehnot temput hänen puolisossaan herättivät.