Kysyt minulta, mikä Brown on alkujaan, jotta hänen syntynsä on niin vastenmielinen isälleni. Hänen tarinansa on lyhyesti kerrottu. Hän on kansallisuudeltaan skotlantilainen, mutta jäi orvoksi, jolloin hänet otti kasvattaakseen Hollantiin asettunut sukulaisperhe. Hänet varustettiin liikealalle ja lähetettiin hyvin aikaisin erääseen siirtolaamme kaukaiseen Itään, missä muuan hänen holhoojansa liiketuttava asui.
Mutta hänen saapuessaan Intiaan oli tämä mies kuollut, eikä hänellä ollut muuta neuvoa kuin tarjoutua tilinpitäjäksi erääseen liikekonttoriin. Sodan syttyminen ja alussa tuntuva voimiemme vähyys avasi armeijan kaikille nuorille miehille, joilla oli sille uralle halua; ja Brown, jonka sielussa piili voimakas sotilaallinen taipumus, oli ensimäisiä vaihtamaan mahdollisen rikkauden tien maineen uraan.
Hänen myöhemmät vaiheensa ovat sinulle hyvin tunnetut. Mutta ajattelehan isäni ärtymystä, hän kun halveksii kauppiassäätyä (vaikka muuten hänen omaisuutensa paras osa on hänen setänsä sillä kunniallisella alalla ansaitsemaa) ja tuntee erityistä vastenmielisyyttä hollantilaisia kohtaan — ajattelehan, millä tuntein hän arvatenkin kuulisi kosivan ainoata lastansa Vanbeest Brownin, jonka Vanbeest & Vanbruggenin kauppahuone on armoillaan kasvattanut! Oi Matilda, se ei ikinä käy laatuun, — ei, niin lapsellinen olen minä, että tuskin voin pidättää myötätuntoani hänen ylimysmielisiltä tunteiltansa. Mrs. Vanbeest Brown! Vähäisenpä on totisesti siinä nimessä puolestansa puhuvaa. — Mitä lapsia me olemmekaan!"
* * * * *
"Kaikki on nyt lopussa, Matilda! En enää milloinkaan saa rohkeutta kertoa isälleni — päin vastoin pelkään vapisten, että hän on jo toisaalta kuullut salaisuuteni. Se taasen kerrassaan tärvelee minun ilmotukseni suoruuden ja tuhoaa mitä toivon pilkahtelua olin rohjennut siihen liittää.
Eilen illalla tuli Brown entiseen tapaan, ja järveltä ilmotti flageoletti hänen lähenemisensä. Olimme sopineet, että hän edelleenkin käyttäisi tätä merkkiä. Nämä luonnonihanat järvet vetävät puoleensa lukuisia matkailijoita, jotka innostuksissaan tutkivat maisemaa kaikin ajoin, ja me toivoimme, että jos Brown talosta huomattaisiinkin, niin hän kävisi tuollaisesta luonnon ihastelijasta, joka purki tunteitaan soitannon välityksellä. Säveleet kelpaisivat minunkin puolustuksekseni, jos minut huomattaisiin ulokkeella. Mutta eilisiltana, kiihkeästi pakotellessani toteutettavaksi suunnitelmaani täydellisen tunnustuksen tekemisestä isälleni ja hänen vakavasti pyydellessään minua heittämään sen mielestäni, kuulimme minun huoneeni alla olevan mr. Mervynin työhuoneen ikkunan hiljaa avautuvan. Viittasin Brownia peräytymään ja vetäysin viipymättä kamariini, heikosti toivoillen, ettei kohtaustamme ollut huomattu.
Mutta voi! Matilda, nämä toiveet hälvenivät heti kun aamiaisella näin mr. Mervynin katsannon. Hän näytti niin härnäävän ovelalta ja salamyhkäiseltä, että olisin voinut olla enemmän suutuksissani kuin koskaan koko elämäni aikana, jos vain olisin uskaltanut. Mutta minun täytyi noudattaa säyseätä käytöstä, ja kävelyni ovat nyt supistetut hänen maatilansa rajoihin, missä tuo kelpo mies kykenee haitatta tepsuttamaan minun vierelläni.
Olen havainnut hänen pari kertaa yrittävän harkkia ajatuksiani ja tarkkailla kasvojeni ilmettä. Hän on useaan kertaan puhunut flageoletista, ja moneen toviin ylistellyt koiriensa valppautta ja raivokkuutta sekä metsänvartijansa säännöllisiä kierroksia ladattu haulikko olallaan. Mainitsipa hän ansoistakin ja itsestään laukeavista pyssyistä. Minulle olisi kovin vastenmielistä pahastuttaa isäni vanhaa ystävää hänen omassa talossaan, mutta mieleni kuohuu näyttämään hänelle, että minä olen isäni tytär, josta seikasta mr. Mervyn pääsee varmasti vakuutetuksi, jos konsanaan luotan ääneeni ja malttiini vastatakseni noihin epäsuoriin viittauksiin.
Yhdestä seikasta olen varma — olen hänelle siitä kiitollinen — hän ei ole ilmaissut asiata mrs. Mervynille. Herra armahda, olisinpa saanutkin kuulla aimo saarnoja rakkauden ja öisen järvi-ilman vaaroista, mesiviini-heran ja suljettujen ikkunain edullisuudesta ja sopivaisuudesta! En voi olla hulluttelematta, Matilda, vaikka sydämeni on raskas kylläkin.
En osaa arvata, mitä Brown tehnee. Luullakseni ilmitulon pelko kuitenkin lakkauttaa hänen öiset vierailunsa. Hän asuu majatalossa järven toisella rannalla, Dawsonin nimisenä, kertoi hän — hänellä on huono valinta nimissä, se on myönnettävä. Hän ei liene eronnut armeijasta, mutta ei hiisku nykyisistä tulevaisuudensuunnitelmistaan mitään.