Kysymykseni näennäisen yksinkertainen sävy vei voiton hänen totisuudestaan. 'Hohoi, Julia, sinä olet pilaantunut tyttönen, mutta torumisella en mitään voita. — Noista kahdesta vieraasta et varmaankaan voi olla nuorta neitiä rakastamatta; se henkilö taasen, jota paremman määritelmän puutteessa kappalaiseksi nimitin, on hyvin ansiollinen ja hiukan naurua herättävä olento, joka ei milloinkaan oivalla, että hänelle naurat, ellet aivan liian julkisesti naura.'
'Isä rakas, sepä piirre hänen luonteessaan on minulle hauska.
Mutta kuulkaahan, onko tuo talo yhtä miellyttävällä paikalla kuin
tämäkin?'
'Ei kenties niin suuresti sinun makusi mukainen — ei ole
järveäkään ikkunain alla, joten sinun on siellä pakko saada kaikki
soitantosi seinien sisällä.'
Tämä viimeinen coup de main päätti älynlahjojemme tiukan ottelun, sillä saatkin uskoa, Matilda, että se masensi kaiken rohkeuteni vastaamiseen.
Kuitenkin on mieleni vähitellen ja ikäänkuin väkisin elpynyt, kuten ehkä liiaksikin selvästi ilmenee yllä olevasta kaksinpuhelusta. Brown elossa, vapaana, ja Englannissa! Hämmennystä ja huolta voin kestää ja täytyykin. Me lähdemme kahden päivän kuluttua täältä uuteen asuinpaikkaamme. Viipymättä annan sinun tietää, mitä ajattelen noista skotlantilaisista asuintovereista. Minulla on yltäkyllin aihetta uskoa, että isäni tarkottaa majoittaa heidät taloonsa kunniallisena vakoojaparina, jonkunlaisena naispuolisena Rosencrantzina ja kunnianarvoisana Gyldensterninä,[25] toinen ruudukkaissa hameissa, toinen uumatakissa. Onpa siinä vastakohta seuralle, jonka olisin itselleni omasta halustani hankkinut! Kirjotan heti perille päästyämme, jotta rakkahin Matildani kuulee, mihin vaiheisiin nyt siirtyy hänen ystävättärensä
Julia Mannering."
19 luku.
MAJANMUUTTO.
Woodbourne, jonka Mannering oli toistaiseksi vuokrannut itselleen mr. Mac-Morlanin välityksellä, oli laaja, mukava maahovi. Se sijaitsi hauskasti metsäkunnaan juurella, joka suojasi päärakennusta pohjoisesta ja idästä. Julkipuolen edustalla oli pikku nurmikko, jota vanhat puut reunustivat; taampana ulottui muutamia viljelyspalstoja alas joelle asti, joka näkyi talon ikkunoihin. Välttävä, vaikka vanhanaikainen puutarha, hyvin varustettu kyyhkyslakka ja niin suuri maa-ala, kuin perheen tarvis ja mukavuus saattoi vaatia, tekivät paikan "joka suhteessa sopivaksi säätyläisperheelle", kuten ilmotuksissa kuvaillaan.
Sinne siis päätti Mannering ainakin joksikin aikaa lepokautensa esikunnan majoittaa. Vaikka olikin Itä-Intian oloissa elänyt, ei hänellä ollut halua loisteliaasti näytellä varallisuuttaan. Hän olikin itse asiassa liian ylpeä mies olemaan turhamainen. Sen vuoksi hän tahtoi asettua mukavasti eleskelevän maalaisherrasmiehen kannalle, omaksumatta tai sallimatta huonekuntansa omaksua mitään sellaista prameutta, jota siihen aikaan katsottiin nabobille[26] luonteenomaiseksi.