Sen vuoksi oli hän päättänyt olla välittämättä mistään hylkimisestä, ellei nuori nainen itse työntäisi häntä luotansa. Sellaiset raskaat koettelemukset kuin tuskallinen haava ja pitkällinen vankeus olivat hänen käsittääkseen suoranaisia isän tuottamia vääryyksiä, jotka vapauttivat hänet paljoakaan kursailemasta entistä päällikköään kohtaan. Lukijamme jo tietävät, miten pitkälle hänen suunnitelmansa oli edistynyt, kun mr. Mervyn sai ilmi hänen yöllisen vierailunsa.
Tuon epämieluisan yllätyksen jälkeen kapteeni Brown poistui majatalosta, jossa oli Dawsonin nimisenä asustanut, joten eversti Manneringin yritykset hänen esille etsimisekseen olivat hyödyttömät. Kuitenkin päätti hän, etteivät mitkään vaikeudet estäisi häntä pitkittämästä yritystään niin kauvan kuin Julia jätti hänelle hitusenkaan toivoa. Nuoren tytön oli ollut mahdoton salata kiintymystänsä häneen, ja kaikella haaveellisen ritaruuden urheudella tahtoi hän ponnistella edelleen.
Mutta luulemme lukijan yhtä mielellään tutustuvan hänen ajatustapaansa ja aikeisiinsa hänen omasta selostuksestaan erityiselle ystävälleen ja uskotulleen, kapteeni Delaserrelle, eräälle sveitsiläiselle soturille, jolla oli komppania hänen rykmentissään.
"Annahan pian kuulua itsestäsi, hyvä Delaserre. Muista, etten saa mitään tietoja rykmenttimme asioista muuta kautta kuin sinun ystävällisellä välitykselläsi, ja mieleni tekee tietää, miten on Ayrelle käynyt sotaoikeudessa, saako Elliot ylennysoikeutensa, missä mitassa värväys menestyy ja mitä nuoret upseerit pitävät piiristänsä. Kelpo ystävästämme everstiluutnantista ei minun tarvitse mitään kysyä; näin hänet tullessani Nottinghamin kautta, onnellisena perheensä hoimissa.
Onpa se onni meille poloisille, Filip, että meillä on pikku leposija leirin ja haudan välillä, jos saamme pelastuneiksi taudilta, teräkseltä ja lyijyltä, sekä työlään elannon seurauksilta. Lepoon vetäytynyt vanha soturi on aina puoleensa vetävä ja kunnioitettava kansalainen. Hän silloin tällöin napisee hiukan, mutta hänen on luvallista nurkumista. Jos lakimies, lääkäri tai pappi henkäisisikään valitusta kovasta onnesta tai puutteellisesta virankorotusjärjestelmästä, niin sadat kielet moittisivat syyksi hänen omaa kykenemättömyyttänsä. Mutta typerintäkin äijänkähnystä, mikä milloinkaan höpisi vatvottua piiritysjuttua tai urotarua, kuunnellaan myötätunnolla ja arvonannolla, kun hän ravistelee ohuita suortuviaan ja äkäisenä puhelee pojista, joita on koroteltu hänen ylitseen.
Ja sinä ja minä, Delaserre, olemme muukalaisia kumpainenkin, — sillä mitä olen minä parempi skotlantilaisesta alkuperästäni, koskapa englantilaiset minua tuskin maanmiehekseen tunnustaisivat, vaikka saisin sukujuureni todistetuksikin? — ja me voimme kerskata taistelleemme itsellemme ylennyksemme sekä voittaneemme miekoin sen, mitä muulla tavoin hankkiaksemme meiltä puuttui rahaa. Englantilaiset ovat viisasta kansaa. Ylistellessään itseänsä ja ollessaan alakärsiksi asettavinaan kaikki muut kansat, he jättävät onneksi meille laskuluukkuja ja takaovia auki, joista me luonnon vähemmin suosimat muukalaiset voimme päästä osallisiksi heidän etuihinsa. Ja siten he muutamissa suhteissa ovat kuin pöyhkeilevä isäntä, joka ylistelee kuusivuotiaspöystiänsä samalla kun on halukas jakamaan osuuden siitä koko seurueelle. Sanalla sanoen, sinut teki ylpeä suku, ja minut kova kohtalo ammattisotureiksi, ja meillä on siten se mieluisa muisto, että pysähdymmepä brittiläisessä palveluksessa mihin uramme kohtaan tahansa, on syynä ainoastaan puute rahasta, millä maksaa valtatie, eikä syrjätien käyttämisen kielto. Jos siis voimme suostutella pikku Weischelin meidän joukkoomme, niin hän kaikin mokomin ostakoon vänrikinarvonsa, eläköön ymmärtävästi, pitäköön huolta velvollisuuksistaan ja ylennyksensä uskokoon kohtalon haltuun.
Toivoakseni nyt olet äärimäisillesi jännittynyt kuulemaan haaveseikkailuni lopun. Mainitsinhan katsoneeni mukavaksi lähteä muutamien päivien jalkamatkalle Westmorelandin vuoristoon Dudleyn kanssa; hän on nuori englantilainen taiteilija, johon olen jonkun verran tutustunut. Oiva mies, sen sanon, Delaserre — hän maalailee mukiinmenevästi, piirtää kauniisti, keskustelee henkevästi ja huilua puhaltelee viehättävästi, ja vaikka onkin siten oikeutettu neropatiksi, on hän itse asiassa vaatimaton ja kaino nuori mies. Palatessamme kierrokseltamme kuulin vihollisen käyneen tiedusteluretkellä. Isäntäni ilmotti mr. Mervynin huvipurren saapuneen järven yli mukanaan squire itse ja joku vieras.
'Mitä lajia miestä, isäntä?'
'Ka, tuollainenhan tuo oli mustantutku upseerilta näyttävä mies; everstiksi sitä taisivat nimitellä. Squire Mervyn uteli minulta niin tiukkaan kuin olisin käräjillä ollut — kyllä minä osapuilleen yskän ymmärsinkin, mr. Dawson' (sillä nimellähän olen jo maininnut esiintyneeni). 'Mutta en minä sille mitään hiiskunut teidän harhailuistanne ja yön selkään järvelle puikkimisestanne — en maar — joll'en itse osaa pyydystää, niin en toisenkaan lankoja sotke — ja squire Mervyn sitte vielä ähmissään kuin hyvästäkin — aina se ruikuttelee, jos minun vieraani vain jalallaan astuvat hänen tilansa rantaan. Ei, ei, nuuskikoot asiansa omilla nokillaan Joe Hodgesin puolesta —'
Mikäpä tämän jälkeen muu eteen kuin maksaa kelpo Joe Hodgesin lasku ja lähteä tieheni, ellen pitänyt parempana tehdä häntä uskotukseni, mutta tähän en tuntenut vähintäkään halua. Sitä paitsi kuulin everstimme olevankin peräytymismatkalla kohti Skotlantia, vieden Julia-paran mukanaan. Raskaan kuormaston johtajien taholta kuulostaa siltä, että hän asettuu talvileiriin Woodbourne-nimiselle maatilalle. Juuri nykyään hän tietysti on valppaimmillansa, joten minun täytyy antaa hänen vetäytyä varustukseensa ilman mitään uutta hälytystä. Ja sitte, eversti hyvä, jolle olen niin monet kiitokset velkaa, pitäkää huolta puolustuksestanne.