"Mutta etkö muuten tiedä", sanoi temppeliherra, "että joski tämä uusi ryntäämisen aie hyljätään ja raukeaa tyhjään, ja jokainen näistä mahtavista ruhtinaista taas vapaasti saa heittäytyä omain heikkojen aivojensa johtoon, niin näyttää kuitenkin siltä kuin Richard joutuisi Jerusalemin kuninkaaksi suostumisen jälkeen ja tekisi rauhan sulttanin kanssa niillä ehdoilla, jotka sinä niin varmaan luulit hänen ylenkatseella hylkäävän?"
"No, Mahometin ja Termagauntin kautta, sillä kristityitä kirouksia ei enään ole tapa käyttää", sanoi Konrad, "arveletko että ylpeä Englannin kuningas yhdistäisi sukunsa pakanallisen sulttaanin kanssa? Minun politiikini heitti siihen tuon maukkeen, jotta koko sovinto tulisi hälle inhottavaksi. — Meille on yhtä paha, jos hän herraksemme joutuu sovinnon taikka voiton kautta".
"Sinun politiikisi on huonosti laskenut Richardin ruuansulatusvoimaa", vastasi temppeliherra; "arkkipispa on korvaani kuiskannut sanan hänen mielipiteistään." — Ja sitten mestariteokses tuon lipun suhteen! Se on tapahtunut suuremmatta huomiotta, kuin pari kyynärää kirjailtua silkkivaatetta ansaitsikin. Markisi Konrad, nerosi rupeaa ontumaan — minä en tahdo enään luottaa hienosti kudottuihin tuumiis, vaan tahdon koettaa omiani. Tunnetko sitä ihmislajia, joita saracenit kutsuvat charegiteiksi?"
"Kyllä", vastasi markisi; "ne ovat hurjia, innostuneita haaveksijoita, jotka uhraavat elämänsä uskonnon edistämiseksi — melkein temppeliritarien kaltaisia — vaikka sillä erotuksella, ettei heidän koskaan ole kuultu pysähtyneen kesken kulkuansa".
"Älä laske leikkiä", vastasi munkki karsaalla silmäyksellä; "tiedä, että eräs näistä miehistä on juhlallisella lupauksella sitoutunut tappamaan tuon saarelaiskuninkaan, mahomettilaisen opin päävihollisena".
"Erinomaisen järkevä pakana", sanoi Konrad. "Antakoon Mahomet hälle paratiisinsa palkinnoksi".
"Eräs asekantajamme otti hänen kiinni leirissä, ja yksityisessä tutkinnossa hän minulle suoraan tunnusti lujan ja vahvan aikomuksensa", sanoi suurimestari.
"No Jumala armahtakoon niitä, jotka estivät tämän vallan järkevän charegitin aikomusta!" sanoi Konrad.
"Hän on minun vankini", lisäsi temppeliherra, "eikä, kuten hyvin käsität, saa puhutella ketään muuta paitsi minua — mutta linnain muureja on särjetty —
"Kahleita jätetty lukitsematta ja vankeja karannut", keskeytti markiisi. "Vanha sananlasku sanoo, ettei löydy yhtään varmaa vankilaa paitsi hauta".