Kumarrus ja polvien notkistus oli nubialaisen sovelias vastaus näihin arveluihin.
"Vaan nyt toiseen asiaan", sanoi kuningas äkkiä ja odottamatta. "Oletko jo nähnyt Edith Plantagenet'ä?"
Mykkä nosti päänsä, ikäänkuin jotakin sanoakseen — niin, hänen huulensa olivat alkaneet selvästi lausua kieltosanaa, vaan hänen onnistumattomasta yrityksestänsä ei tullut muuta kun mykän epäselvä soperrus.
"No, katsos vain!" sanoi kuningas. "Kuninkaallisen neitosen paljas nimi, kun hän on niin erinomaisen ihana kuin herttainen serkkumme, näkyy milt'ei voivan päästää mykkien kielen irti. Mitä ihmeitä hänen silmänsä sitte vaikuttaisivat semmoisessa! Minä tahdon tehdä kokeen, musta ystäväni. Sinä saat nähdä tämän hovimme valiovaimon ja toimittaa ruhtinallisen sulttanin asian."
Taasen iloinen silmäys — taasen polvien notkistus; mutta kun hän nousi ylös, laski kuningas kätensä raskaasti hänen olkapäälleen ja jatkoi puhettaan tuiman vakavana näin: "salli minun yhdessä suhteessa varottaa sinua, musta lähettilääni. Vaikkapa sinä havaitsisitkin, että hän, jonka pian olet näkevä, terveellisellä vaikutusmahdillaan olisi irrottamaisillaan kielesi siteet, joka nyt, kuten urhoollinen sulttani sanoo, on vangittuna palatsinsa elfenluisten muurien sisällä, niin varo harvapuheista rolliasi muuttelemasta ja sanaakaan hänen läsnäollessa lausumasta, vaikka puhelahjasi ihmeteltävällä tavalla annettaisiin sinulle takaisin. Ole vakuutettu, että minä siinä tapauksessa kiskoisin kielesi juurineen irti ja sen elfenluisen palatsin, jolla arvaten tarkotetaan hammasjataa, hävittäisin vääntämällä ulos kaikki hampaasi toinen toisensa perään. Ole siis viisas ja vieläkin mykkä."
Nubialainen, niin pian kuin kuningas oli ottanut raskaan kätensä hänen hartioilta, painoi päänsä alas ja pani kätensä huulilleen, kuuliaisuuden ja vaiti-olon merkiksi.
Vaan Richard laski taasen kätensä hänen päällensä, vaikka hiljemmin, sekä lisäsi: "Tämän määräyksen teemme sinulle, koska olet orja. Jos olisit ritari ja aatelismies, pyytäisimme kunniansanasi takaukseksi vaiti-olostas, joka on vasituinen ehto sille luottamustoimelle, jonka nyt uskomme sinulle."
Nubialainen oikaisi uljaasti vartalonsa, katsoi kuningasta suoraan silmiin, ja pani oikean kätensä sydämelle.
Richard huusi nyt kamariherraansa.
"Neville", sanoi hän, "vie tämä orja kuninkaallisen puolisomme telttaan ja sano että meidän tahtomme on, että hän laskettakoon orpanamme Edithin puheille ja aivan yksinänsä. Hänellä on asiaa hänelle. Sinä voit myöskin neuvoa hänelle tietä, jos hän tarvitsee opastustasi, vaikkapa ehkä lienet havainnut, kuinka ihmeteltävän perehtynyt hän jo näkyy olevan leirissämme. Ja sinä, ethiopialainen ystäväni", jatkoi hän, "mitä teet, tee pian ja palaa tänne puolen tunnin sisään."