"Minä soisin, että teidän majesteetinne suvaitsee kuulla kertomukseni", sanoi Thomas de Vaux. "Minä olen ratsastanut pitkältä ja haluaisin kernaammin mennä levolle kuin saada korvani kutkutetuiksi".
"Sinun korvasi kutkutetuiksi!" sanoi kuningas; "se täytyy tapahtua metsonkynällä eikä suloisilla säveleillä. Kuules Tuomas, voivatko korvasi erottaa Blondelin laulua aasin kirkumisesta?"
"En totta maar tiedä, armollinen herra", vastasi Tuomas; "mutta Blondelia lukuun ottamatta, joka on syntyisin aatelismies ja epäilemättä suurilla lahjoilla varustettu, en, teidän majesteetinne kysymyksen johdosta, vastedes koskaan voi ministreliä katsella, aasia ajattelematta".
"Etkö kohteliaisuuden vuoksi", sanoi Richard, "myöskin olisi voinut olla minua lukuun ottamatta, joka myöskin olen syntyperäinen aatelismies, yhtä hyvin kuin Blondel, ja kuten hän, iloisen tieteen ammattilainen?"
"Teidän majesteetinne muistanee", vastasi de Vauz hymyillen, "että aasilta on turha odottaa kohteliaisuutta".
"Aivan oikein sanottu", lausui kuningas; "ja pahantapainen elukka sinä olet. — Mutta tule tänne, herra muuli, taakkaa selästäsi laskemaan, jotta voit päästä pahnoillesi, ilman että sinua vaivataan minkäänlaisella soitannolla. — Sillä välin sinä, hyvä veli Salisbury, mene meidän puolisomme telttaan ja sano hänelle että Blondel on tullut, laukku täynnä uusinta runollisuutta. Käske hänen heti tulla tänne ja tee hänelle seuraa, ja katso, että orpanamme Edith Plantagenet ei jää jälkiin".
Hänen silmänsä tässä kääntyivät hetkeksi nubialaiseen tuolla umpimielisellä katsannolla, joka tavallisesti ilmausi hänen kasvoissaan, kun hän häntä katseli.
"Haa, meidän harvapuheinen ja varovainen sanansaattaja on jo palannut? Käy esiin, orja, ja asetu de Nevillen taakse, niin saat kohta kuulla säveleitä, jotka pakottavat sinua kiittämään Jumalaa siitä kun hän on tehnyt sinun mykäksi, eikä kuuroksi".
Näillä sanoilla hän muusta seurasta kääntyi de Vaux'n puoleen ja vaipui kohta niiden sota-asiain selittämiseen, jotka mainittu paroni jätti hänen tutkinnon alaiseksi.
Melkein samassa kuin hän oli päättänyt toimensa de Vaux'n kanssa, ilmotti lähettiläs, että kuningatar seurueineen lähestyi kuninkaallista telttaa. "Potelli viiniä tänne", sanoi kuningas; "vanhan kuningas Isakin kauan säilytettyä Cyperviiniä, jota me saimme Famagustaa vallottaessamme! Täyttäkää maljanne, herrat, uljaan lord Gilslandin kunniaksi — toimeliaampaa ja uskollisempaa palveliaa ei kellään ruhtinaalla koskaan ole ollut!"