Ei pelkoa tunne hän, vaatetta vain
Hän suuteli suukkosin innokkain:
"Oi, riemuinen viesti, min tänään mä sain!
Vie prinsessalle mun kiitostain. —
Tään vaattehen, vaikk' ois se kuolemain,
Mä kannan riehussa taistelevain.
Jos hengissä pääsen, lupauksen muistakoon vain." —
Verisestä nutusta näin ens' osa päättyy laulussain!
"Sinä olet huomaamatta muuttanut runomitan viimeisessä kupletissa, rakas
Blondelini", sanoi kuningas.
"Aivan niin, teidän majesteetinne", vastasi Blondel. "Minulla on nämä värsyt eräältä vanhalta italialaiselta harpunsoittajalta Cyperin saarelta, ja koska en joutanut niitä oikein kääntää enkä oppia ulkoa, olen ollut pakotettu hetken tarpeen mukaan korjaamaan, sen verran kuin olen voinut, vaillinaisuutta musiikissa ja värsyssä, juurikuin näette talonpoikien kuivilla risukimpuilla täyttelevän viheriäisen pensas-aidan aukkoja".
"Niin, kunniani nimessä", sanoi kuningas, "minä rakastan noita rämäjäviä, vyöryviä aleksandrineja; — minusta ne helähtivät paremmin soiton mukaan, kuin lyhyempi runomitta".
"Molempia saa käyttää, kuten teidän majesteetinne hyvin tietää", vastasi
Blondel.
"Aivan niin, Blondel", sanoi Richard; "kuitenki kun on kysymys tappelusta, käypi mielestäni kertomus paraiten noissa jyrisevissä aleksandrineissa, jotka soivat niinkuin ratsuväen hyökkäys, kun lyhyempi tahti vain kuvailee naiskonkarin hölkkää".
"Tapahtukoon sitte niin kuin teidän majesteetinne käskee", vastasi
Blondel ja alkoi taasen viritellä soitintaan.
"Ei, virkistä ensin mielikuvituksesi pikarilla tulista Chiosviiniä", sanoi kuningas; "ja kuules, etkö voisi jättää pois tuon uuden-aikaisen keksintösi kunkin värsyn päättämisestä samoilla loppusoinnuilla? Ne estelevät mielikuvituksesi lentoa ja tekevät sinun kahleissa tanssivan miehen kaltaiseksi".
"Kahleet ovat ainakin helposti poisriisutut", vastasi Blondel, uudelleen sormillaan kosketellen harpun kieliä, ikäänkuin jos hän kernaammin olisi tahtonut soittaa, kuin arvostelua kuunnella.
"Vaan minkätähden sitten ne päällensä panna?" jatkoi kuningas. "Miksi neroasi käsirautoihin kahlehtia? Minä en ymmärrä, kuinka olet päässyt liikahtamaankaan. Itse en varmaan olisi pystynyt sepittämään ainoatakaan värsyä tuolla monimutkaisella runomitalla".