"Ei, armollinen herra — skotlantilaisen kertomus kuuluu näin: — Hän oli lähetetty vanhan Engaddin erakon luo, josta ihmiset niin paljon puhuvat —"
"Kuolema ja helvetti!" sanoi Richard, hypähtäen ylös. "Kuka on hänen lähettänyt, ja mitä varten? Kuka uskalsi lähettää jonku sinne, kun kuningattaremme oli Engaddin luostarissa, vaellusretkellään meidän parantumisemme edestä?"
"Ristiretken suuri neuvosto lähetti hänen, mylord", vastasi paroni de Vaux; "mutta missä asiassa, sitä kielsi hän minulle ilmottamasta. Minä luulen leirissä tuskin tiedettävänkään, että teidän majesteetinne puoliso on millään vaellusretkellä. — Minä puolestani en sitä tiennyt eivätkä ruhtinaatkaan lie sitä tienneet, sillä kuninkaatar ei ole vastaanottanut vieraita, sittenkun teidän majesteetinne, taudin tarttumisen pelvosta, on kieltänyt häntä luoksenne tulemasta".
"Hyvä, minä tahdon asiaa paremmin tutkia. Siis skotlantilainen, tuo lähettiläs, tapasi erään matkustavan tohtorin Engaddin luolassa — hä?"
"Ei niin, armollinen herra; mutta hän luullakseni lähellä tuota paikkaa kohtasi saracenilalsen emiirin, jonka kanssa hän joutui kaksintaisteluun, ja kun havaitsi hänen ansaitsevan urhean miehen seuraa, he yksissä, kuni vaeltavat ritarit ainakin, kulkivat Engaddin luolaan".
Tässä de Vaux vaikeni, sillä hän ei ollut niitä, jotka yhteen hengenvetoon voivat puhua pitkät pätkät.
"Ja sielläkö he tapasivat lääkärin?" kysyi kuningas malttamattomasti.
"Ei, armollinen herra", de Vaux vastasi; "mutta saraceni, kuultuaan teidän majesteetinne kovasta taudista, lupasi että Saladin lähettäisi oman lääkärinsä teille, monin kerroin ylistettyään hänen suurta taitoaan; ja hän tuliki tämän johdosta luolalle, jossa ritari häntä odotti päivän pari. Hänen saattokuntansa on kuin prinssin, vaskitorvilla ja rummuilla, häntä seuraa palvelioita hevoisin ja jalan, ja hän tuopi myötänsä Saladinilta luottamuskirjat".
"Onko Giacomo Loredani niitä tarkastanut?"
"Minä näytin ne tulkille, ennenkuin otin ne tänne myötäni, ja tässä on englanninkielinen käännös niistä".