Kun kuninkaatar Berengaria tuli Richardin teltan ulkonaiseen osastoon, kielsivät siinä vahtia pitävät kamariherrat — tosin nöyrimmällä ja enimmän kunnioittavalla tavalla — mutta kielsivät kumminkin häntä sisään pääsemästä. Hän saattoi sisään kuulla kuninkaan äänen, joka jyrkästi käski upseerein estää heitä sisäänpääsemästä.
"Te näette", sanoi kuninkaatar, kääntyen Edithiin, ikäänkuin ei muita välityskeinoja enään olisi löytynyt, "minä tiesin sen — kuningas ei ota meitä vastaan".
Samassa kuultiin Richardin puhuvan jollekulle sisäpuolella olevalle: "tee tehtäväs näppärästi, mies, sillä sen kautta osotat armeliaisuuttas; kymmenen byzantinia, jos yhdellä ainoalla iskulla lopetat hänen. Ja kuule vielä, katala: katso tarkkaan jos hänen poskensa vaalenee eli silmänsä vilkaisee; ota vaari vähimmästäki värähyksestä hänen kasvoissaan, eli silmäluomien räpähyksestä — minä kernaasti tahdon tietää, miten urhoolliset sielut kohtaavat kuolemata".
"Jos hän vapisematta näkee miekanteräni kohotetuksi, niin hän on ensimäinen, joka koskaan on sitä tehnyt", vastasi käreä, matala ääni, jonka luonnollista kovuutta erinomaisen kunnioittamisen tunne näytti lieventäneen.
Edith ei kauvemmin voinut olla vaiti. "Jos teidän Armonne", sanoi hän kuninkaattarelle, "ei hanki sisäänpääsyä itsellensä, niin minä hankin sen teille; taikka jos ei teidän majesteetillenne, niin ainakin itselleni. — Kamariherrat, kuninkaatar vaatii saada tavata kuningas Richardia — vaimo puhutella miestään".
"Jalo neito", vastasi upseeri, laskien alas virkasauvansa, "minua pahottaa kieltäminen, mutta kuningas keskustelee asioista, jotka koskevat elämää ja kuolemaa".
"Ja me haluamme myöski puhutella häntä asioista, jotka koskevat elämää ja kuolemaa", sanoi Edith. — "Minä aukaisen teidän Armollenne tien". Ja työntäen yhdellä kädellä virkamiehen syrjään, hän toisella tarttui esirippuun.
"Minä en rohkene vastustaa hänen majesteetinsa tahtoa", sanoi kamariherra, väistyen kauniin anojan kiivauden edestä, ja kun hän jätti tien auki, piti kuninkaatar itseänsä velkapäänä astumaan Richardin huoneeseen.
Kuningas makasi vuoteellaan, ja vähän matkan päässä, ikäänkuin odottaen kuninkaan lopullisia käskyjä, seisoi mies, jonka ammattia ei ollut vaikea arvata. Hän oli puettu punaiseen villanuttuun, jonka hihat tuskin ulottuivat hartioiden yli, niin että käsivarret olivat paljaat puolitiehen olkaluuta, ja sen yllä hänellä, kun hän, niinkuin nyt, oli hirvittävän virkansa toiminnassa, oli hihaton takki eli kaapu, melkein kuin sota-airueilla, karvatusta härännahasta, joka edestä päin oli tahrattu monella suurella tummanpunaisella pilkulla. Nuttu ja kaapu sen päällä ulottuivat polviin asti ja sukat eli säärystimet olivat samaa nahkalajia kuin kaapu. Karkea kakilakki peitti kasvojen ylipuolen, jotka, niinkuin tarhapöllön, näkyivät kernaasti päivänvaloa karttavan, ja niiden alapuolta varjosti vankka, punainen parta, joka yhtyi samankarvaiseen harjaksentapaiseen tukkaan. Ne kasvonjuonteet, jotka saattoi nähdä, olivat tylyt ja ihmisiä vihaavat. Mies oli ruumiiltansa lyhyt, mutta vankasti rakettu, niska kuin härällä, tavattoman leveät hartiot, suunnattoman pitkät ja väkevät käsivarret, paksu jäntterä vartalo ja tukevat, kampurat sääret. Tämä hirvittävä virkamies nojausi miekkaa vastaan, jolla oli puolen viidettä jalan pitkä terä ja jonka kyynärän pituinen kahva, minkä ympärille vastapainoksi tuolle mahdottomalle terälle oli lyöty plyijyrengas, ylettyi kappaleen hänen päänsä yli, kun hän leväytti käsivarttaan kahvan kiskolla, Richardin viimeisiä käskyjä vartoessaan.
Richard, joka naisten äkkiä astuessa sisään makasi kasvot ovea kohti käännettyinä ja nojautui kyynäspäälle hirmuisen käskyläisensä kanssa puhuessaan, heittäysi kiivaasti, ikäänkuin pahoillansa ja kummastellen, toiselle kyljelle, kääntäen selkänsä kuninkaattarelle ja hänen saattoväelleen, sekä kääri ympärillensä peitteen, joka hänen omasta käskystä, tai pikemmin kenties hoviherrojen imartelevasta toimesta, oli tehty kahdesta suuresta leijonannahasta, jotka Beneziassa olivat niin ihmeteltävän taitavasti muokatut, että tuntuivat pehmeämmiltä kuin hirvennahka.