»Ettekä aio tehdä tytölle mitään pahaa?—Minä olen jo tehnyt sitä hänelle yltäkyllin.»
»Ei mitään pahaa, niin totta kuin olen kristitty mies», vastasi Murdoch.
»Ja palkakseni saan henkeni ja vapauteni?» kysyi vielä Sumun Poika.
»Niin on sovittu», vakuutti vanginvartija.
»Tiedä sitten, että lapsi, jonka säälini säästi silloin kun hävitimme hänen isänsä vahvan tornin, kasvatettiin heimokunnassamme ottolapsena, kunnes heimokuntamme leppymätön verivihollinen, Allan Mac Aulay Verikäsi ynnä Lennoxin ratsumiehet Menteithin perillisen johdossa teloittivat meidät Ballenduthillin vuoriahteissa.»
»Joutuiko tyttö Allan Verikäden haltuun sinun heimokuntasi luultuna tyttärenä? Sitten hänen verensä on punannut väkipuukon terää eikä sanomasi ole semmoinen, joka voi pelastaa tuomitun henkesi.»
»Jos henkeni riippuu hänen elämisestänsä, niin se on täydessä turvassa», vastasi rosvo; »sillä tyttö elää vielä. Mutta henkeni riippuu heikommasta siteestä—Diarmidin pojan häilyvästä lupauksesta.»
»Se lupaus ei petä», virkkoi vanginvartija, »kun vain voit näyttää toteen, että tyttö on elossa, ja osoittaa, mistä hänet löydetään.»
»Darlinwarachin linnasta», sanoi Ranald Mac Eagh, »Annikka Lylen nimellä. Usein ovat heimokuntalaiseni, käytyänsä jälleen omilla metsillämme, kertoneet hänestä, eikä ole pitkä aika siitä, kun minäkin omin vanhoin silmini hänet näin.»
»Sinäkö?» kummasteli Murdoch, »sinäkö, Sumun Lasten päällikkö, uskalsit mennä niin likelle verivihollistasi?»