Eversti Talbotin käytöksessä oli niin paljon arvokkaisuutta, sellainen miehuullinen murhe ja sotilaallinen ylpeys, ja sanoma Sir Everardin joutumisesta vangiksi esitettiin niin tunteellisesti, että Edward jäi häveten, loukkaantuen ja murheellisin mielin seisomaan vangin eteen, jonka hengen oli muutamia tunteja takaperin pelastanut. Siksi hän ei ollutkaan pahoillaan, kun Fergus toisen kerran keskeytti heidän keskustelunsa.
"Hänen kuninkaallinen korkeutensa käskee mr. Waverleyn saapumaan luoksensa." Eversti loi Edwardiin moittivan silmäyksen, joka ei jäänyt ylämaalaisen päällikön tarkalta silmältä huomaamatta. "Viipymättä saavuttava!" toisti hän hyvin pontevasti. Waverley kääntyi taas everstiin.
"Tapaamme toisemme vielä", hän sanoi, — sillä välin on teille kaikkia mahdollisia lievennyksiä —"
"En halua mitään", sanoi eversti; "antakaa minun kärsiä samaa kuin halvimmat näistä miehistä, jotka tänä onnettomana päivänä ovat mieluummin haavottuneet ja vangiksi joutuneet kuin häpeällisesti paenneet. Melkeinpä haluaisin vaihtaa olinpaikkaa jonkun kaatuneen kanssa, jos siten saisin varmuutta, että sanani ovat sopivalla tavalla teihin vaikuttaneet."
"Vartioittakoon eversti Talbotia tarkasti!" sanoi Fergus ylämaalaiselle, joka oli vanginvartijain päällikkönä. "Niin on prinssi erikoisesti käskenyt: siinä on erittäin tärkeä vanki."
"Mutta älkää antako häneltä puuttua mitään mukavuutta, mikä hänen arvollensa kuuluu", lisäsi Waverley."
"Mikäli ankara vartioiminen sallii", täydensi Fergus. Upseeri näytti mukautuvan molempiin käskyihin, ja Edward seurasi Fergusta puutarhan portille, missä Callum Beg kolmea satuloittua hevosta pidellen heitä odotteli. Kääntyessään vielä kerran taaksepäin hän näki joukon ylämaalaisia vievän eversti Talbotia takaisin vankilaansa; ovella tämä vielä pysähtyi ja viittasi Waverleylle kädellään, ikäänkuin terottaakseen äskeisen puhelun vaikutusta.
"Hevosia on nyt saatavana runsaasti kuin mustikoita", sanoi Fergus noustessaan satulaan. "Niitä riittää jokaiselle, kun vaan viitsii kiinni ottaa. Tuleppa, kyllä Callum kiinnittää jalustimemme, ja sitte niin pian Pinkiehouseen kuin nämä ci-devant rakuunahevoset suinkin vievät!"