"Mac-Ivorin miehet ovat saaneet päähänsä, että te olette loukannut heidän nuorta ladyaan Floraa; ja minä olen kuullut monenkin sanovan, että teistä pitäisi tehdä teirenpoika; ja tiedättehän te itsekin, sir, että niistä monet eivät piruakaan pelkäisi, vaikka pitäisi itse prinssiltä pää puhkaista, jos vaan päällikkö vähänkään viittaisi sinne päin. Eikä hänen tarvitsisi viitatakaan; kyllä ne sen tekisivät, jos vaan luulisivat sen olevan hänen mieleensä, kuten kerran on tapahtunut."
Vaikka Waverley varmasti luotti siihen, ett'ei Fergus Mac-Ivor ryhtyisi sellaiseen konnuuteen, ei hän ollut lainkaan yhtä varma hänen miestensä sääliväisyydestä. Hän tiesi, että jos päällikön tai hänen perheensä kunnian luultaisiin joutuneen häpeään, se mies olisi onnellisin, joka ensiksi pääsisi kostamaan: ja usein oli hän heiltä kuullut puheenparren: "Nopein ja varmin kosto on paras." Ottaen tämän ohella huomioon Evan Dhun viittauksen hän piti viisaimpana kannustaa hevostaan ja nelistää takaisin skvadroonaansa. Mutta ennen kuin hän oli ehtinyt pitkän käytävän päähän, vingahti luoti hänen ohitseen ja hän kuuli pistoolin laukauksen.
"Se oli Callum Beg ryökäle", sanoi Alick; "minä näin hänen pujahtavan pakoon tuonne pensaikkoon."
Edward, joka syystä oli kauhuissaan tuommoisesta salamurhan aikeesta, nelisti ulos käytävästä ja näki jonkun matkan päässä Mac-Ivorin pataljoonan kulkemassa niityn poikki, johon käytävä päättyi. Myöskin huomasi hän erään miehen, joka kiireesti juoksi pataljoonaa kohti ja liittyi siihen. Tätä miestä hän luuli lähetetyksi murhaajaksi, joka kiiveten kaikkien aitojen ja esteiden yli pääsi suorinta tietä perille paljoa pikemmin kuin Waverley ratsain. Voimatta enää hillitä itseään hän käski Alickin mennä Bradwardinen paroonille ilmottamaan, mitä oli tapahtunut. Itse hän ratsasti oikopäätä Fergus Mac-Ivorin rykmentin luo. Päällikkö oli myös juuri saapumassa paikalle. Hän tuli ratsain, palaten käynniltään prinssin luona. Nähdessään Edwardin lähestyvän hän kannusti hevostaan ja ratsasti vastaan.
"Eversti Mac-Ivor", sanoi Waverley, enempää tervehtimättä, "minun on ilmotettava, että muuan miehistänne juuri äsken ampui minua väijyksistä."
"Koska sellainen teko, ell'ei ota lukuun väijymistä, on huvitus johon itsekin tahtoisin päästä, niin ilahuttaisi minua suuresti saada tietää, kuka miehistäni on uskaltanut mennä edelleni", vastasi Mac-Ivor.
"Olen valmis otteluun, milloin vaan haluatte. — Se herrasmies, joka otti suorittaakseen tehtävänne, on palvelijanne tuolla, Callum Beg", sanoi Edward tyynesti.
"Astu esiin rivistä, Callum! Ammuitko sinä mr. Waverleytä?"
"En", vastasi Callum punastumatta.
"Ammuithan!" huusi Alick Polwarth, joka jo tuli takaisin; hän oli matkalla tavannut ratsumiehen, jonka toimeksi jätti ilmottaa tapauksen Bradwardinen paroonille, rientäen itse täyttä nelistä takaisin herransa luo, säästämättä kannustensa kärkiä tai hevosensa kylkiä. "Kyllä sinä ammuit. Minä näin sinut yhtä selvästi kuin koskaan olen nähnyt Coudinghamin vanhan kirkon!"