"No luopukaa siis nyt ja ikipäiviksi tavottelemasta neiti Bradwardinea!"
"Mitä oikeutta teillä tai kellään muullakaan on panna minulle sellaisia ehtoja?" huusi Waverley, joka myös oli jo menettänyt kaiken malttinsa ja tempasi tupesta miekkansa.
Tällä hetkellä saapui täyttä neliä paikalle Bradwardinen parooni, mukana useita ratsumiehiään, toiset uteliaisuudesta, toiset haluten päästä osallisiksi taisteluun, jonka hämärästi käsittivät syttyneen Mac-Ivorin ja oman joukkonsa välillä. Nähdessään heidän lähestyvän asettui klan taisteluasentoon, avustaakseen päällikköään, ja siitä aiheutui mitä rajuin sekamelska, joka näytti kehittyvän verenvuodatukseksi. Ainakin sata ääntä kaikui yht'aikaa. Parooni nuhteli, päällikkö raivosi, ylämaalaiset ulvoivat geelinkielellä, ratsumiehet kiroilivat ja noituivat alamaan murteella. Lopulta parooni uhkasi ampua Mac-Ivorin miehiä, ell'eivät asettuisi riveihinsä takaisin, ja vastaukseksi tähän uhkaukseen monet tähtäsivät aseensa paroonia ja muita ratsumiehiä kohti. Sekamelskaa yllytti salavihkaa vanha Ballenkeiroch, joka varmasti uskoi yksityisenkin kostonsa hetken nyt koittaneen, mutta silloin kaikui yht'äkkiä huuto: "Pois tieltä! Place à Monseigneur! place à Monseigneur!"
Tällä huudolla ilmotettiin prinssin lähestyminen, joka saapui paikalle mukanaan osasto Fitz-James'in muukalaisrakuunia, jotka toimivat hänen henkivartijoinaan. Hänen tulonsa sai järjestyksen taas jotenkin entiselleen. Ylämaalaiset palasivat riveihinsä, ratsuväki järjestäytyi neliöksi, parooni ja päällikkö olivat vaiti.
Prinssi kutsui molemmat viimemainitut ja Waverleyn luoksensa. Saatuaan kuulla riidan varsinaisen syyn, Callum Begin uskomattoman rikoksen, hän käski heti viemään Callumin pääprofossin huostaan mestattavaksi, jos rikollinen jäisi henkiin päälliköltään saamansa kurituksen jälkeen. Silloin Fergus esitti, että nuorukainen jätettäisiin hänen valtaansa, luvaten rangaista esimerkiksi kelpaavalla tavalla. Tämän pyynnön hylkäys olisi ollut sekaantumista päälliköiden isäntävaltaan, josta oltiin kovin arkoja, eikä tällä hetkellä sopinut heitä loukata. Callum jätettiin siis oman heimonsa tuomittavaksi.
Sitten prinssi halusi kuulla, mikä oli ollut aiheena eversti Mac-Ivorin ja Waverleyn uuteen kiistaan. Kaikki olivat vaiti. Molemmat riitaniekat älysivät, että Bradwardinen paroonin läsnäolo — kun chevalier oli käskenyt kaikki kolme ihan lähellensä — oli voittamattomana esteenä sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänen tyttärensä nimeä piti mainita. He loivat silmänsä maahan ja heissä näkyi häpeä ja pula yhtyneen kovaan kiukkuun. Prinssi, joka oli kasvanut St. Germainin hovissa pelkkien tyytymättömien ja kapinallisten mielten seassa, kaikenlaisten kiistojen yhä vaivatessa valtansa menettänyttä hallitsijaa, oli siten käynyt kuninkaanoppia, kuten Preussin vanha Fredrik olisi sanonut. Liittolaisten kesken piti välttämättä edistää tahi uudelleen rakentaa sovintoa. Sen mukaan hän ryhtyi toimenpiteisiin.
"Monsieur de Beaujeu!"
"Monseigneur!" vastasi hyvin komea ranskalainen ratsu-upseeri hänen seurueestaan.
"Ayez la bonté d'aligner ces montagnards-là, ainsi que la cavallerie, s'il vous plait, et de les remettre à la marche. Vous parlez si bien l'anglais; cela ne vous donnerait pas beaucoup de peine" ("Olkaa niin hyvä, järjestäkää nuo vuoristolaiset ynnä ratsuväki riveihin ja lähettäkää ne taas liikkeelle. Te puhutte englantia niin hyvin, ett'ei siitä ole teille paljoakaan vaivaa").
"Pas du tout, monseigneur!" vastasi monsieur le comte de Beaujeu, taivuttaen päätään pienen, hyvin opetetun, hyppivän hevosensa kaulalle. Täynnä uljuutta ja luottamusta hän nelisti pois ja pysähtyi Ferguksen rykmentin eteen, vaikk'ei ymmärtänyt geelinkieltä sanaakaan eikä paljoa englantiakaan.