"Entä setäni, rakas setäni?"
"Ei ole missään vaarassa. Tosin oli (tässä hän silmäsi sanomalehden päivämäärään) joku aika takaperin tuonsuuntainen tyhmä huhu liikkeellä, mutta kaikkea perää vailla. Sir Everard on vetäytynyt Waverley-Honouriin, vapaana kaikesta huolesta, paitsi mitä tulee teidän kohtaloonne. Mutta te itse olette suuressa vaarassa — nimenne on joka julistuksessa — ja kaikkialla on kätyreitä ottaakseen teidät kiinni. Miten ja milloin tänne pääsitte?"
Edward kertoi vaiheistaan seikkaperäisesti, mainitsematta kuitenkaan riitaansa Ferguksen kanssa; sillä itse ollen myötätuntoinen ylämaalaisille hän ei tahtonut suoda everstin kansalliselle epäluulolle tyydytystä.
"Oletteko varma siitä, että näitte ystävänne Glen'in palveluspojan kuolleena Cliftonin kentällä?"
"Ihan varmaan."
"Kas vaan, se pikku paholainen kavalsi hirsipuulta oman itsensä, sillä 'hirtehinen' oli selvästi sen otsaan merkitty, vaikka sillä olikin kaunis naama. — Mutta omasta puolestanne olisi parasta palata Cumberlandiin tai oikeastaan teidän ei olisi sopinut sieltä hievahtaakaan, sillä kaikissa merisatamissa on nyt kova tarkastus ja joka paikassa vainutaan kruununtavottelijan puoluelaisia. Sitäpaitsi sen kirotun akan kieli kieppuu lakkaamatta kuin kellon heiluri, kunnes jollakin tapaa käy ilmi, että kapteeni Butler olikin tekaistu. henkilö."
"Tiedättekö mitään matkatoveristani?" kysyi Waverley.
"Hänen miehensä oli kuusi vuotta kenraalimajurinani; hän oli iloinen leski, hieman varoissa — Nosebag nai hänet — rupesi vakavaksi ja edistyi, kun oli: taitava harjotuksissa. Täytyy lähettää Spontoon tiedustelemaan mitä seuralaisenne puuhaa; kaiketi hän nyt on tapaamassa entisiä rykmenttituttujaan. Huomenna on teidän pysyttävä huoneessanne sairaana ja matkasta väsyneenä. Lady Emily saa olla hoitamassa teitä; Spontoon ja minä rupeamme palvelijoiksenne. Täällä teitä pidetään sukulaisenani, jota ei kukaan nykyisistä palvelijoistani paitsi Spontoon ole nähnyt. Siten on päästy pahimmasta vaarasta. Valittakaa siis niin pian kuin suinkin päänsärkyä ja silmäkipua, jotta voimme teidät panna sairaiden listalle. Ja nyt, Emily, pidä huolta mukavasta huoneesta Frank Stanleylle ja toimita sinne kaikki, mitä sairas tarvitsee."
Seuraavana aamuna eversti tuli pakinoimaan vieraalleen. "Nyt on minulla hyviä uutisia", hän sanoi. "Maineenne upseerina ja aatelismiehenä on vihdoinkin puhdistettu virkatoimen laiminlyönnistä ja osanotosta kapinaan Gardinerin rykmentissä. Tästä asiasta on minulla ollut laaja kirjeenvaihto innokkaimman ystävänne skotlantilaisen papin Mortonin kanssa; hänen ensi kirjeensä oli osotettu sir Everardille, mutta minä vapautin hyvän paroonin vastausvaivasta. No niin, rosvotuttunne Luola-Donald on vihdoinkin joutunut kiinni. Hän oli aikeissa kuljettaa pois koko karjan eräältä tilanomistajalta, nimeltä Killan— Killan— tai jokin sen suuntainen —"
"Killancureit?"