"En ole vähääkään utelias. Kotoinen sananpartemme sanoo: 'Kylläinen on kuin juhla-aterian syönyt'. Suuret sodat ovat kyllä viehättäneet minua runoudessa, mutta yölliset jalkapatikat, yövahdit, makuusija talvellakin taivasalla ja muut tämän kunniakkaan ammatin puolet ovat käytännössä vastoin makuani. Ja mitä iskuihin tulee sain niistä kyllä osani Cliftonissa, jossa ainakin puolitusinaa kertaa olin ihan menettää henkeni. Kun nyt olen kunniakkaasti päässyt eroon miekasta, johon olinkin vaan vapaaehtoisena tarttunut, olen täysin tyytyväinen sotilaalliseen kokemukseeni enkä lainkaan halua siihen enää antautua."

"Minusta on hyvin hauska kuulla teiltä sellaisia mielipiteitä, — mutta mitä asiaa teillä on pohjoiseen?"

"Ensiksikin on Skotlannin itärannikolla vielä muutamia satamia chevalierin ystäväin hallussa; jos sattuisin pääsemään johonkin niistä, voisin sieltä lähteä laivalla mannermaalle."

"Hyvä on — entä toinen syynne?"

"Totta puhuakseni Skotlannissa on muuan olento, josta nyt tunnen elämäni onnen riippuvan suuremmassa määrässä kuin osasin ennen aavistaakaan ja jonka tilasta olen kovin huolissani."

"Emily oli siis oikeassa ja koko asian pohjana onkin lemmenjuttu! No kumpi on mielitiettynne noista kahdesta kauniista skotlantilaisesta, joita ihailemaan minua vaaditte? Eihän vaan neiti Glen— toivoakseni."

"Ei."

"Vai ei, no toinen menee mukiin; yksinkertaisuutta voi auttaa, vaan ei koskaan ylpeyttä ja itserakkautta. En tahdo pelottaa teitä aikeestanne; luullakseni se miellyttää sir Everardia, päättäen siitä mitä hän lausui, kun hänelle leikillä asiasta mainitsin. Toivon vaan, että lemmittynne sietämätön isä töppösineen, nuuskineen, latinoineen ja kammottavan pitkine juttuineen Berwickin herttuasta huomaa tarpeelliseksi siirtyä vieraisiin maihin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että olisitte Englannissa voinut tehdä yhtä sopivan naimiskaupan, niin voin teille sanoa, että setänne pitää hyvin suuressa arvossa tuota skotlantilaista ruusunnuppua ja hänen perhettään, ja että jos sydämenne todella on häneen kiintynyt setänne tuntisi itsensä onnelliseksi nähdessään teidät naimisissa sekä itsenne että niiden kolmen lumikon vuoksi, jotka muuten menevät kaiken maailman tietä. Mutta kun teillä nykyään ei ole tilaisuutta kirjeenvaihtoon, tuon minä teille hänen mielipiteensä tästä asiasta, sillä luullakseni ette pääse Skotlantiin paljoakaan minua aikaisemmin."

"Sepä on jotakin! Miksi te palaisitte Skotlantiin? Vai onko jo ikävä vuorille ja järville?"

"Ei ollenkaan. Mutta Emilyn terveys on nykyään taas hyvällä kannalla. En usko saavani toimitettua sitä asiaa, joka nyt on enimmin mielessäni, ell'en pääse puhuttelemaan suoraan joukkojemme ylipäällikköä, hänen kuninkaallista korkeuttaan; sillä kuten Fluellen sanoo, herttua rakastaa minua suuresti, ja kiitän Jumalaa, että ansaitsen hänen rakkauttaan. Nyt lähden pariksi tunniksi toimittamaan asiat kuntoon matkaanne varten. Vapautenne ei ulotu edemmä kuin viereiseen saliin, jossa tapaatte lady Emilyn, kun mielenne tekee soittoa, kirjoja tai keskustelua. Olen niin toimittanut, että kaikki palvelijat pysyvät loitolla, paitsi Spontoon, joka on täysin luotettava."