Lukijattareni arvostelkoot tätä oman mielensä mukaan; minä puolestani en voi käsittää, kuinka niin tärkeä asia saatetaan niin lyhyessä ajassa ratkaista, kun paroonikin tarvitsi kokonaisen tunnin voidakseen omalla tavallaan suorittaa ilmotuksensa.
Edwardin oleskeltua Duchranissa kuusi päivää päätettiin, että hän lähtisi Waverley-Honouriin ryhtyäkseen tarpeellisiin toimiin avioliittoaan varten, ja sitten Lontooseen saavuttaakseen täydellisen armahduksen ja taas kiireimmiten takaisin, viedäkseen kotiin kihlatun morsiamensa. Hän aikoi matkallaan käydä myös eversti Talbotin luona, mutta tärkeintä hänen oli saada edes jotakin tietoa Glennaquoichin onnettoman päällikön kohtalosta. Sen vuoksi hän tahtoi tavata Fergusta Carlislessa ja kaikin keinoin toimittaa hänelle, vaikk'ei armahdustakaan, niin ainakin lievennystä tai lykkäystä rangaistuksessa, johon hänet epäilemättä tuomittaisiin. Ja siltä varalta, että asia päättyisi pahimmalla tavalla, hän aikoi Floralle tarjota turvapaikkaa Rosen luona tai häntä auttaa muissa suunnitelmissa. Ferguksen tuhoa näkyi olevan vaikea torjua. Edward oli jo koettanut saada ystäväänsä Talbotia avuksi, mutta tämä oli hänelle huomauttanut, että hänen vaikutuksensa sellaisissa asioissa jo oli loppuun käytetty.
Eversti oli yhä vielä Edinburgissa, aikoen siellä viipyä muutamia kuukausia suorittaakseen eräitä herttuan hänelle antamia toimia. Lady Emily oli Francis Stanleyn saattamana tulossa hänen luokseen. Edward tapasi siis everstin Edinburgissa ja sai häneltä sydämellisimmät onnentoivotukset; tämä uskollinen ystävä lupasi myös toimittaa joukon asioita, jotka sankarimme täytyi hänelle uskoa. Mutta Fergukseen nähden hän oli taipumaton. Lopulta hänen onnistui saada Edward käsittämään, ett'ei hänen välityksestään enää olisi apua, mutta samalla hän myönsi, ett'ei hyvällä omallatunnolla voisikaan toimia onnettoman aatelismiehen hyväksi.. "Kun oikeus vaatii jotakin rangaistusta niille, jotka ovat syösseet kokonaisen kansan murheeseen ja turmioon, ei se saata löytää sopivampaa uhria kuin hänet", lausui eversti. "Hän oli sotaan mennessään täysin selvillä yrityksensä luonteesta. Hänen isänsä kohtalo ei voinut häntä peljättää eikä häneen koskenut se lempeyskään, jota hänelle osotettiin, kun sai takaisin isänsä oikeudet ja omaisuuden. Se seikka, että hänessä on urhoutta, jalomielisyyttä ja monta muuta hyvää ominaisuutta, tekee hänet sitä vaarallisemmaksi. Hänen on onnistunut viedä sotaan satoja miehiä, jotka ilman hänen vaikutustaan eivät olisi maan rauhaa häirinneet. Sydämessäni säälin hänessä ihmistä, mutta koska hän tahallaan heitti arpaa elämästä ja kuolemasta, niin vaatii oikeus maan turvallisuutta kohtaan, ett'ei häntä nyt armahdeta, kun arpa on sattunut häntä vastaan."
Näin arvostelivat siihen aikaan urheatkin ja lempeämieliset miehet voitettua vihollista. Toivokaamme hartaasti, ett'emme koskaan näkisi sellaisia tapauksia tai pitäisi sellaisia tunteita, jotka tällä alalla olivat Englannissa yleisiä kuusi vuosikymmentä takaperin.
LIII.
Huomenna? Voi niin pian! Säästäkäätte!
Shakespeare.
Mukanaan entinen palvelijansa Alick Polwarth, joka Edinburgissa taas oli ruvennut hänen palvelukseensa, saapui Edward Carlisleen, jossa vasituinen sotaoikeus käsitteli hänen onnettomien toveriensa asiaa. Hän oli rientänyt tosin toivomatta enää pelastavansa Fergusta, mutta kiihkeästi haluten edes vielä kerran hänet nähdä. Minun olisi pitänyt mainita, että hän palkkasi syytetyille asianajajat heti kun sai kuulla, että istuntopäivä oli määrätty.
Edward pääsi töin tuskin oikeussaliin sisään, kun se oli tungokseen asti täynnä. Tämä oli jo kolmas istunto. Syytettyjen penkillä istui kaksi miestä. Valamiehet olivat jo julistaneet heidät syyllisiksi. Sitä seuranneen lyhyen hiljaisuuden aikana Edward katsahti syytettyihin päin. Siellä hän näki Fergus Mac-Ivorin uljaan vartalon ja jalot kasvot, jotka nyt olivat sairaaloisen kalpeat pitkällisen ja ankaran vankeuden vuoksi. Hänen vieressään istui Evan Maccombich. Edwardia rupesi huimaamaan heitä katsellessaan, mutta hän malttoi taas mielensä kun oikeuden puheenjohtaja juhlallisesti lausui: "Fergus Mac-Ivor Glennaquoichista eli Vich Iän Vohr ja Evan Mac-Ivor Tarrascleughista eli Evan Maccombich — te kumpikin olette syytteessä valtiorikoksesta. Mitä on teillä esitettävänä puolustukseksenne, jotta oikeus ei langettaisi tuomiota, jonka mukaan teidän olisi kuolemalla sovitettava rikoksenne?"