Jotakin itsekseen jupisten läksi mr. Ebenezer Cruickshanks ulos huoneesta, Edwardin saamatta selville kieltäysikö hän vai myöntyikö. Kohtelias, hiljainen, juhdan tapaan uurastava emäntä tuli tiedustamaan mitä herra halusi päivällisekseen, mutta ei ruvennut vastaamaan aiottiinko antaa opas ja hevonen — nähtävästi ulottui saalilaisen lain teho Kultahaarukankin talleihin.
Ikkuna oli avoinna pimeälle ja pienelle pihatolle päin, missä Callum Beg harjasi ja puhdisteli hevosia matkan tomuista, ja Waverley kuuli Vich Ian Vohrin nokkelan asepojan ja ravintolan isännän välisen merkillisen keskustelun, jolle leveä Skotlannin murre loi omituisen koomillisen sävyn:
"Tulet Pohjan puolesta, nuori mies?" kysyi jälkimäinen.
"Tuntuuko teistäkin siltä?" vastasi Callum.
"Ja olettepa saattaneet ratsastaa pitkän taipaleen tänään?"
"Siksi pitkän, ett'ei ryyppy tekisi pahaa."
"Eukko, ojennappa sieltä pikari."
Vaihdettiin muutamia tilaisuuteen soveltuvia kohteliaisuuksia, kunnes Kultahaarukan isäntä arveli vieraanvaraisuudellaan saaneensa toisen kielenkantimet heltiämään ja ryhtyi jälleen uteluunsa.
"Tokkopa on teillä solan tuolla puolla suurestikaan parempata whiskyä?"
"En ole solan takaa."