Väkijoukko oli tuokion ääneti, ja sitte alkoi kuulua kuhinaa kaikkialta: "Sihteeri Murray:" "loordi Lewis Gordon:" "ehkäpä chevalier itse!" Sellaisia oletuksia pyöri ihmisten mielissä, ja oltiin nähtävästi yhä taipuvampia vastustelemaan Waverleyn lähtöä. Hän yritti tyynesti huomautella heidän joutavaa luulotteluaan, mutta hänen vapaaehtoiseksi liittolaisekseen lyöttäytynyt mrs. Mucklewrath yhtyi juttuun niin mahtavalla pauhinalla, että hänen selityksensä hupenivat kuulumattomiin; intoilijan kaikki kiivaus joutui Edwardin vastuulle niiden mielestä, joita se kohtasi. "Tekö pysäyttäisitte minkään herrasmiehen, joka on prinssin ystäviä?" sillä hänkin oli omaksunut yleisen mielipiteen Waverleystä, vaikka toisessa mielessä. "Uskaltakaahan vain koskea häneen!" kiljaisi hän, harittaen pitkät ja jäntevät sormensa, joiden kynsiä olisi kotkakin voinut kadehtia. "Viskaan kymmenen käskyäni ensimäisen ilkiön tauluun, joka nostaa sormensa häntä vastaan."
"Mene kotiin, muori", virkkoi ennenmainittu maamies; "parempi olisi sinun olla kohdittelemassa miehesi lapsia kuin karjumassa meiltä täällä korvat lukkoon."
"Hänen kakaroitaan kaitsemassa?" vastasi amatsooni irvistäen miehelleen sanomattoman halveksivasti. "Hänen kakaroitaan!
"Jos kuolla voisit, miekkonen,
ja haudass' oisit, miekkonen,
niin uljas poika ylämaan
sun leskes ottaa saisi vaan."
Tämä laulunpätkä pani kuulijakunnan nuoremman osan väkisinkin tirskumaan, vaan teki myös kerrassaan lopun kiusatun miehen kärsivällisyydestä. "Perhana soikoon, syöksenpä tämän kuuman raudan hänen kidastaan alas!" ärjäisi hän, vimmansa hullaannuttamana siepaten ahjosta rautakangen; ja olisi kenties täyttänyt uhkauksensa, joll'ei osa väkeä olisi häntä pidättänyt, toisien yritellessä saada riehujaa loittonemaan.
Waverley jo aikoili lähteä pakosalle hämmingissä, vaan ei nähnyt hevostaan missään. Vihdoin hän etäämpänä havaitsi uskollisen seuralaisensa, Ebenezerin, joka oli vetäytynyt molempien ratsujen kanssa pois tungoksesta heti kun näki mille tolalle asiat alkoivat kääntyä. Waverleyn moneen kertaan huudellessa tuomaan hevostaan vastaili hän vain: "Ei, ei! Joll'ette ole kirkon ja kuninkaan ystävä ja sen vuoksi joudutte kiikkiin, niin olette vikapää kunniallisten miesten edessä vastaamaan sopimuksen rikkomisesta; ja minulla on valta pitää ratsu ja reppu vahingoistani ja kuluistani, koskapa hevoseni ja minä menetämme huomisen päivätyön, ehtoopäiväsaarnasta puhumattakaan."
Tungoksen tuuppimana joka puolelta ja joka hetki väkivaltaa odotellen menetti Edward lopulta kärsivällisyytensä ja päätti yrittää säikytellä väkijoukkoa. Hän veti esille taskupistoolin, ja uhkasi toiselta puolen ampua jokaisen, ken uskaltaisi pysäytellä häntä, ja toiselta puolen vannoi samaa tuomiota Ebenezerille, jos tämä veisi ratsuja askeleenkaan paikaltaan. Viisas Partridge sanoo, että mies pistooli kädessä on sadan aseettoman vastus, sillä vaikka hän voi ampua ainoastaan yhden joukosta niin pelkää vähän kukin olevansa tuo kovaonninen yksilö. Cairnvreckanin rynnäkkö olisi sen vuoksi kaiketi hajaantunut, eikä Ebenezer, jonka luonnollinen kelmeys oli vaalennut kolmin verroin aaveellisemmaksi, olisi rohjennut vastustella noin lujaa määräystä. Mutta kylän Vulkanuksessa kiehui vimmattu kiihko purkaa aviosiippanansa herättämää raivoa, ja hän hyökkäsi halukkaasti Waverleytä vastaan, tulikuuma rautakanki kädessään, niin päättäväisen näköisenä, että toisen oli henkeään puolustaakseen laukaistava pistoolinsa. Onneton mies kaatui; ja kun Edward, luonnollista kyllä, kauhistui moista tapausta, saamatta vedetyksi miekkaansa huotrasta tahi siepatuksi toista pistoolia, niin väestö syöksähti hänen kimppuunsa, riisti aseet ja oli ryhtymäisillään häntä rusikoimaan, mutta silloin saapui paikalle muuan kunnianarvoisa hengen mies, pitäjän pastori, ja tämän esiintyminen hillitsi heidän raivonsa.
Tämä arvokas mies (ei mikään Goukhtrapple eikä Rentowel) oli kansan kunnioittama, vaikka saarnasi kristinopin käytännöllistä puolta yhtä paljon kuin sen oppikaavojakin, ja säätyluokatkin pitivät häntä samaten arvossa, joskaan hän ei hivellyt niiden lahkolaisaatteita, muuttaen evankeliumin julistamisen yleisen siveyden juurruttamiseksi. Varmaankin oli tämä uskon ja käytännön yhteytymä hänen opetustavoissaan syynä siihen, ett'en ole voinut saada selville, kuuluiko hän kirkon evankeeliseen vai maltilliseen puolueeseen — vaikka hänen muistonsa on Cairnvreckanin aikakirjoissa erikoisena ajanjaksona, jotta pitäjäläiset puhuessaan kaikesta kuusikymmentä vuotta takaperin sattuneesta mainitsevat sen tapahtuneen "hyvän, mr. Mortonin aikaan".
Mr. Mortonin oli hälyyttänyt paikalle pistoolin laukaus ja pajan ympärillä lisääntyvä mellakka. Ensin käskettyään ympärillä olevia pidättämään Waverleyn, vaan välttämään kaikkea väkivallantekoa, kääntyi hän hoitelemaan Mucklewrathia, jonka elottomalta näyttävän ruumiin yli hänen vaimonsa oli äkillisessä tunteiden pyörähdyksessä viskautunut, itkien, jollotellen ja kutrejaan reviskellen aivan kuin järkensä menettänyt. Kun seppä nostettiin pystyyn, niin havaittiin heti ensiksi, että hän oli hengissä, ja toiseksi, että hän oli pysyväkin hengissä yhtä kauvan kuin joll'ei olisi konsanaan pistoolinlaukausta kuullutkaan. Pelastus oli ollut täperä kuitenkin; luoti oli hiipaissut ohimoa ja tuuperruttanut hänet kotvaseksi, ja tätä horrostilaa vielä jonkin verran olivat kauhu ja ällistys pidentäneet. Nyt hän nousi kostamaan Waverleylle ja työläästi taipui mr. Mortonin ehdotukseen, että muukalainen vietäisiin lairdin eteen, jotta tämä rauhantuomarina ottaisi asiasta huolta pitääkseen. Muutkin saapuvilla olijat kannattivat ehdotettua menettelytapaa yksimielisesti, ja niin sitä marssittiin miesjoukolla noin puolen penikulman päässä olevaan Cairnvreckanin hoviin.