"No kyllä. Kaurojaan saavat hyvästi talteen, mutta nuo perhanan maamiehet ja viljakauppiaat pitävät kai kumminkin vanhat hinnat niille, joilla on hevosia ruokittavana."
"Toimitte ehkä muonittajana?"
"Sitäkin — ja ratsastusmestarina ja luutnanttina", vastasi kaikkeatekevä upseeri. "Ja toden totta, kukapa olisikaan sopivampi harjaannuttamaan ja hoitamaan elukka parkoja kuin minä itse, joka olen ostanut ja myönyt ne jok'ainoan?"
"Ja saanenko kysyä minne nyt olemme menossa?"
"Hullujen asialle, pelkään", vastasi avopuheinen upseeri.
"Siinä tapauksessa", tokaisi Waverley imartelujakaan säästämättä, "olisin luullut teidän näköisenne miehen pysyttelevän poissa joukosta."
"Varsin oikein, varsin oikein, sir", vastasi toinen, "mutta kaikissa metkuissa on omat mutkansa. Tietäkääs, tuo lairdi osti minulta kaikki hevoset joukolleen ja lupasi maksaa silloisten hintojen mukaan. Vaan silloin ei hänellä osunut olemaan riunaakaan rahaa, ja sain kuulla ett'ei hänen velkakirjansa ollut pennin arvoinen mokomana rauhattomuuden aikana, niin kauvan kuin nykyinen hallitus pysyy pystyssä. Minun oli Martinpäivään suoriuduttava omista sitoumuksistani, ja niinpä hänen ystävällisesti tarjotessaan minulle tämän upseerinpaikan katsoin parhaaksi mahdollisuudekseni maksun saantiin sen, että läksin itse mukaan; ja hitto vieköön, ymmärrättehän ett'en paljoakaan piittaa nuoransilmukasta, kun olen ikäni ollut tekemisissä sellaisten kojeiden kanssa."
"Ette siis ammatiltanne ole soturi?" kysyi Waverley.
"Kaukana siitä, Jumalan kiitos", vastasi miehuullinen sissi, "niin lyhyeen liekaan en ole ollut pantuna: minä olen kasvanut rehuhinkaloa ja pilttuuta varten. Alkujaan olen hevosenvaihettaja, sir; ja jos vielä eläissämme tapaamme toisemme Whitsonin markkinoilla, Stagshawbankissa, taikka Hawickin talvimarkkinoilla, ja te olisitte sellaisen juoksijan tarpeessa, joka varmasti veisi palkinnon, niin panenpa pääni veikkaan, että minä nuuskisin teille oikean, sillä Jamie Jinker ei milloinkaan petä herrasmiestä. Te olette suuri herra, sir, ja tunnette tietenkin hyvän hevosen; katsokaahan Balmawhapplen ratsun käyntiä; sen elukan möin minä hänelle. Sen emä on Kauhannuolija, joka voitti kuninkaan hopeamitalin Caverton-Edgessä, ja isä Hamiltonin herttuan Valkojalka" j.n.e. j.n.e. j.n.e.
Mutta kun Jinker oli parhaassa vauhdissa selittelemässä Balmawhapplen tamman sukujuuria ja päässyt jo isoisänisään ja emonemonemoon, ja Waverleyn vaaniessa tilaisuutta, jolloin saisi urkituksi häneltä huvittavampia tietoja, pidätti jalo kapteeni hevosensa kunnes he olivat hänen kohdallaan, ja sitte, olematta Waverleytä suoranaisesti huomaavinaankaan, komensi sukutieteilijälle karskisti: "Luulinpa, luutnantti, selvästi määränneeni, ett'ei kukaan saisi vankia puhutella?"